Joulutorttukahvit töissä

Syöttöporsaalle tarjottiin tänään jälleen töissä joulutorttu, kun tiimimme kokoontui joulunaluskahvihetkelle ennen pyhiä. Tällä kerralla tortut olivat Heinosen leipomolta, joka on Joensuun perinteistyylisistä leipomoista kenties suosituin. Erityisesti perushillomunkit ovat siellä todella hyvää tavaraa, ja kuuden pusseissa myös hyvin edullisia.

Villisti tänään otinkin kaneliomenamarmeladijoulutortun, koska moista erikoisuutta en muista aiemmin syöneeni. Kelpo tavaraa, ja toki kanelilla olettaa aina saavansa tiettyä jouluista säväystä, minkä luulisi sopivan joulutorttuun. Yllättäen aivoni ovat kuitenkin lukittuneet luumumarmeladisilmään joulutortussa, ja näin ollen kaneli ja omena eivät maistuneetkaan niin jouluiselta, vaikka toisin voisi kuvitella. Pöydän muu väki ei juuri jakanut tätä näkemystä, mutta toisaalta; kukas meistä kirjoittikaan pullakahviblogia? Niin juuri. Mitä tulee torttuun muutoin,Heinosen leipomon tortun yleinen koostumus ja tuoreusaste eivät olleet Amican tasolla, joten nyt tähdet jäävät kolmeen. Mutta mukavaa oli, tuhannet kiitokset P&M tortuista!

Kysykäähän, että oliko kännykkää mukana? Hillo ei ollut lähellekään tuon värinen.

Joulutorttukahvit töissä

Jouluruoista voi olla montaa mieltä. Esim minun kanssa samaa mieltä, oikeaa joulumieltä. Rasakan ylikypsä kinkku, laatikot, savulohet, karjalanpiirakat yms kuuluvat ilman muuta joulupöytään, mutta näitä ei tule kuitenkaan syötyä määrättäin ennen joulua. Ennen joulua tulevaa juhlaa lähestytään pikemminkin makean kautta, ja joulukahvileivissä ei ole oikeastaan varteenotettavia kilpailijoita joulutortulle ainakaan Suomessa, joten näitä tuleekin monesti syötyä jo hyvissä ajoin.

Yksi kahvileipää parempi asia on yllätyskahvileipä, ja juuri tällaisessa tilanteessa sain tänään eteeni joulutortun työpaikan kahvivastaavien ladattua iltapäivän kahvitauolla sivupöydän notkolleen perinteisiä joulutorttuja. Oletan, että nämä oli ostettu Amican kahvioista pakkauksen perusteella, ja yksinkertaisissa kahvileivissä Amica on ollut todella varma suorittaja, kuten aiemmista merkinnöistä on voinut käydä selville.

Torttu oli ehtinyt jo jäähtyä, mutta puhutaan vahvasti tuoreesta tapauksesta. Taikina oli lehtevä ja rasvainen, ja se oli jäänyt juuri oikealla tavalla pehmeäksi luumuhillon alta. Näiden kanssa paistoaika on sekuntipeliä, ja tällä kertaa leipuri oli osunut ihan just. Kahvikin oli perushyvää tavaraa, joten 4/5 on ihan selviö. Jos kahvi olisi tarjonnut jonkun pienen kivan yllärin, esim jotain jouluisaa makua, niin olisi voitu päästä täysin huipulle. Kiitokset kahvivastaavalle ja leipurille!

Jälleen kerran minulla ei ollut kuvausvälinettä, mutta Laukkanen hoiti lähes identtisellä setillä. Tuo muki on ollut ajossa vasta muutaman kuukauden, kun edellinen muki kävi vuotamaan. Sisäpuolellakin on eläinkuvia; harvinaisen väkevä kahviastia kaikessa leikkisyydessän!

Coffee and doughnut, feat. Lady A

This time the entry is written by a featuring coffee and doughnut expert, Lady A from Dortmund.

"This combination gets accepted!"

The set.

Text and picture: Lady A

Huoltoasemakahvit

Liekö kovinkin suomalainen tapa, että pullakahveista leijonanosa nautitaan huoltoasemilla? Ainakaan en muista kuulleeni, että ihmiset suunnittelisivat esimerkiksi Keski-Euroopan reissuja siten, että pääasiallisena tavoitteena on istua ihanissa valtaväylien varrella sijaitsevissa ihanissa huoltoasemakomplekseissa kahvittelemassa. Se on hieman valitettavaa, koska huoltoasemakahvittelussa on jotain erityisen hienoa nöyryyttä, ja lisäksi keskimääräisesti tarjonta on oikein hyvää.

Tällä kertaa huippubloggaajat päätyivät puolen tunnin rehkimisen jälkeen kehumaan toistensa työmoraaleja Sortavalankadun Nesteelle kahvikupposien äärelle. Molemmat tarttuivat luonnollisesti kuukausittain vaihtuvaan pullakahvitarjoukseen, joka tällä kertaa oli tuplasuklaaviineri ja kuppi mokkaa.

Kahvittelijoita oli kolme, joten älkää luulkokaan, että kukaan ottaisi huoltoasemalla kahta viineriä. Luulen, että se on jopa kiellettyä.

Risto: Kahvi oli todella hyvää. Yksityiskohtia kahvista ei tullut laitettua ylös, mutta voisin veikata, että huoltoasemakahvina tarjoillaan Presidenttiä pieneksi luksukseksi arjen keskelle. Kaisu kertonee oman veikkauksensa omassa osiossaan. Myös viineri oli oikein maukas, joskin näille herkuille tyypilliseen tapaan suklaa oli aavistuksen "tunkkaista", mutta ei kuitenkaan takertuvaa, kuten esim joissain croissanteissa. Taikina oli hieman murenevaa, ja ehkä itse olisin ottanut leipurina ottanut kököt minuuttia aiemmin uunista, mutta tuo on vain lillukanvarpu kosmisessa pullamittakaavassa. Annetaan 4/5 tähteä, koska kahvi oli todella positiivinen yllätys.

Kaisu: Viinerin ensipuraisu oli ihanan rasvainen ja pinnassa olevat suklaaviivat toivat mukavaa makeutta suupalaan. Mitä pitemmälle viineri eteni, niin sitä mehevämmäksi se muuttui: täytettä ei oltu onneksi säästelty, mutta pullakahvikollega-Riston mainitsemaa suklaan tunkkaisuutta minä taas en havainnut ollenkaan. Passelin kokoisen käntyn juomakaverina toimi musta kahvi ja voin allekirjoittaa R:n veikkauksen, että mokka oli Presidenttiä. Ei ollut seissyt pannussa puolta tuntia kauempaa, mikä on poikkeusolosuhde huoltoasemakahviloissa. Kokonaisuus oli oikein hyvä ja kun huomioi tilanteen, ympäristön ja tarjoilut, niin komppaan Risto kitaralla ja annan 4/5.

Seminaaripullakahvit, V2

Kesäkuun puolella tuli kirjoitettua tripla-arviot varsin köykäisistä seminaaripullakahveista. Varmaan moni muistaakin, että mauttoman oloinen pulla ja pienet kupit kahvia/teetä eivät laittaneet trioa hurraamaan, mutta tämän perusteella ei pidä tuomita seminaaripullakahveja yleisesti. Nyt genreen saadaan uutta vinkkeliä, kun allekirjoittanut sai tehtäväkseen järjestää kahvitaukotarjoilut Joensuussa järjestettävään tapaamiseen lokakuulla.

Amica-ketjun sisäänheittotuotteena on jo vuosia toiminut yhden euron sopimushinnalla liikenevä voisilmäpulla. Pulla on hyvänkokoinen, yksinkertainen, maukas ja edullinen, joten tarjottavia ei tarvinnut kovin paljon miettiä. Mieluisa työhomma, sano.

Tältä näyttää, kun hinta ja laatu kohtaavat.

Pulla oli totutun vahva ja hyvä suorittaja, ja kahvi oli pöntöstä lirutettavaa Mundoa, kuten Amican kahvioissa on tapana. Nyt totaalisena yllätyksenä oli kuitenkin se, että kahvin sai laskea mukeihin eikä tyypillisesti tarjoiluastioina näissä tilanteissa käytettäviin surullisen pieniin kuppeihin, joihin yleensä pitäisi vielä tassikin ottaa mukaan vapisevin käsin. Mene sitten siinä kuppia täyttämään kesken tarinoiden, kun pohja paistaa heti. Mutta nyt ei ollut tätä ongelmaa, kiitos siniset Amican standardimukit! Ne ovat muuten kooltaan juuri käypäiset kahvihommiin.

Kokonaisuus saa nyt neljä tähteä viidestä (4/5), että ei kuulostaa liikaa itsekehulta. Mikäli arvio sidotaan seminaaripullakahvien kontestiin, niin tämä oli kyllä selkeästi terävintä viiden tähden kärkeä. Maisteri Ikonen ja Mikko eivät nyt arvioitaan laittaneet, mutta varmasti tykkäsivät.

Prisman Spinny

Erilaisia paistopisteitä on ilmestynyt kauppoihin viime vuosina aikaisempaa enemmän ja etenkin Lidlin herkullisia donitseja ja mustikkamuffinseja on tarttunut mukaan kahvileiväksi useammankin kerran.

Eräänä elokuisena iltana alkoi pullahammasta kivistämään ja päätin etsiä sopivan kivunlievittäjän Lappeenrannan Prismasta. Yllärinä paistotuotteita oli huomattavasti enemmän kuin olin ajatellut ja iski melkein valinnan vaikeus. Hetken aikaa tiskiä kierrellessä päätin napata pussiin vaniljatuorejuustopullan. Hintaa kaunokaisella oli senttiä vaille euro.

Keitin pullan kaveriksi tummapaahtoista sumppia ja nautin duon kesätyöpaikan työmaakopin lattialla Netflixiä katsellessa. Erinomaista. Pulla oli riittävän iso ja hieman rapsakan ulkokuoren sisällä oli oikein pehmeän vaniljainen pullasisus, mikä oli nautinnollista huuhtoa tummalla mokalla.

Samantyyppistä pullaa saa Arnoldsista Spinny-nimen alta. Hinta on muistaakseni kolminkertainen ja Prisman pullan ei sen vierellä tarvitse hävetä.

Kokonaisuudesta 4/5.

Kahdet katsastuskahvit

Pullakahvit ja katsastus kuuluvat yhteen. Vuosittainen jännittäminen helpottuu kummasti, jos tärinää saa lievitettyä kupposella kuumaa nisun kanssa. Joitain vuosia takaperin katsastusasemat käyttivät tarjoiluja kilpailuvaltteinaan, ja eräskin sukulainen kehuu syöneensä tuomiota odotellessa voileipiä asiallisine päällysineen. Valitsisin. Nyt ainakin Joensuun seudulla standardiksi on muodostunut munkkikahvit, jotka ainakin Q-katsastus ja Kovalainen lupasivat mainoksissaan.

Koitti se päivä, jolloin tarjosin huippukuntoista Hopeanuoltani arvioitavaksi Q-katsastukselle, ja luonnollisesti kokeilin myös paikan munkkikahvit, joita mietin jo aikaa varatessani. Aivan surkeat munkkikahvit! 1/5.

Viikkoa myöhemmin käytin Hopsua uudemman kerran tarjolla, ja sillä kerralla munkkikahvit oli todella onnistuneet! 5/5.

Pitihän se vikalista käydä hakemassa, hehheh.

Kyllä käy tuo tuore painomuste päähän, hehheh.

Jännä, miten suuria eroja voi olla munkkikahvien välillä samassa toimipisteessä verrattain pienellä aikaerolla. Vieläpä niin, että ne ovat paljon paremmat aina sillä jälkimmäisellä katsastuskerralla.

Millaisia kokemuksia muilla on katsastuskahveista? Työtoveri L oli tietävinään, että Joensuun seudulla kaikki katsastusmunkit toimittaa Vaasan leipomo, mutta tiedä sitten.

Kahvileipää bangladeshilaisittain

Tarina alkaa vaihteeksi työpaikan kahvitunnilta, joskin uuden pöydän ääreltä remontoidusta rakennuksesta. Tällä kertaa työkaveri JH toi tarjolle bangladeshilaisittain valmistettuja kahvileipiä Helsingistä; en valitettavasti löytänyt ko. putiikin tietoja tietosanakirjasarjani B-osasta, joten joudutte etsimään paikan itse.

Tarjolla oli kolmea erilaista kökköä, ja pikkuiset olivat tosi lystikkään näköisiä erityisesti kokonaisina, eikä ulkonäkö juuri antanut mitään vihjeitä mausta. Näin ollen maistamisjärjestys oli totaalista arpapeliä. Taisin kopaista ensimmäisenä kuvan keskimmäistä vastaavaa tuotetta. Siinä oli jotain tuttua, jos kohta en saanut kuolemaksenikaan päähäni, että mikä se mielleyhtymä mahtoi olla. Ja oli muuten kosteaa ja makeaa. Samoin jälkimmäiset palaset oli liotettu huolella jossain sokeripitoisessa liemessä. Viereisestä pöydästä kuuluikin "kuin kuivakakku mutta älyttömän kostea", mikä olikin oivallinen kuvaus suutuntumasta. Mauista en osaa sanoa ihmeitä, mutta ihan ne olivat maistuvaa tavaraa, pikkuisen ätläkkää. Ensimmäinen maistamani kökkö oli maistelun ykkönen, joten arpaonni ei suosinut tänään maistajaa järjestyksen saralla. Kahvi oli tänään todella hyvää, ja kofeiinin piristävä vaikutus yhdistettynä bangladeshilaiseen sokerihyökkäykseen antoi siivet.

En kuitenkaan ole valmis vielä tältä pohjalta vaihtamaan peruspulla-arsenaalia näihin palleroihin, mutta ehdottomasti kokeilemisen väärtejä. Pullakahvikokonaisuutena 3/5 tähteä mutta pullakahvikulttuurivaihtona täydet viisi tähteä. Kiitos JH!

Tämä on oikeastaan Maisteri Ikosen setti, mutta kun minulla ei taas ollua kuvausvälineitä. Eikä minulla ole noin tyttömäistä mukia vaan joku todella karski ÄIJÄ MUKI!! Esim WD40-muki saattaisi olla. Enkä syönyt yhtään Geishaakaan, vaan MI pisti ne siihen mustamaalatakseen kuulun bloggaajan.

Hyvää korvapuustipäivää!

Tänään on kansallinen korvapuustipäivä. Hattu päästä, lippu salkoon ja korvapuustikahvit tulille.

http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/118640-video-suut-makeaksi-tanaan-vietetaan-korvapuustipaivaa

Pullauutisia

Karjalainen tiesi kertoa, että suomalaiset ostivat viime vuonna kahdeksan kiloa pullaa henkilöä kohden, kilon enemmän kuin edellisvuonna: http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/117582-mika-ihmeen-fitnessbuumi-suomalainen-ostaa-kahdeksan-kiloa-pullaa-vuodessa Hieno uutinen!

En nyt halua vihjata mitään, että se olisi tämän blogin ansiota, mutta jännästi aikajana blogin perustamisen ja pullansyönnin välillä näyttää täsmäävän.

Tällä kertaa vain kuvituskuvaa. Dallaspullakahvit Ravintola Auralta.

Vesikioskin Pullavohveli

Hattu päästä.

Katsokaa nyt tuota.

5/5.

Ulkoilmakahvit Vuorivaarassa

Tänä vuonna tulee näköjään ulkoiltua solkenaan, kun kävin jo toisen kerran Vuorivaaran kiipeilykallion juurella kahvittelemassa (kts. arvio 2.5.2016). Meininki oli tuttua kiipeilyihmisten itsepetosta, jossa keskitytään tyhjiin puheisiin ja eväisiin. Näön vuoksi käytiin vähän roikkumassa narussa valjaiden kanssa, että jää edes vähän hiertymiä kehumista varten.

Kiipeilijäseurueemme leidit M&M kantoivat tällä kertaa mukanaan edellispäivien bakkanaaleistaan jäänyttä suklaakakkua. Bileiden teema jäi vähän epäselväksi, mutta kuvassakin näkyvistä koristeista päätellen siellä on juhlistettu ainakin vaakaraita- ja salmiakkikuvion monimuotoista käyttöä taiteessa. Kakku ei ollut tällä kertaa kenenkään kiipeilijän käsialaa, vaan kiitokset rääppiäistarjoiltavasta kuuluu leidi-R:lle.

Setti.

Kakku oli tarkemmin ilmaistuna tiramisukakku ilman viinaa, ja pienenä vilppinä bloggaajalle paljastettiin jälkikäteen gluteenittomuus. Palanpainikkeeksi laitoin kuksallisen verran Nescafe Gold -pikakahvia mustana, sillä maitoa ei lähteytynyt nyt mukaan. Lisäksi leidit kantoivat mukanaan ihastuttavan koristesarjan, joiden ansiosta tarjoilu sai lähes alttarimaisen esillepanon.

Kakku oli todella hyvää. Gluteenittomuusvilppi ei vaikuttanut makuun millään lailla, ja yön yli levänneen kakun maut olivat tasaantuneet mahtavalla tavalla. Lisäksi torttu oli sopivalla tavalla makea, mutta se ei lyönyt överisti läpi aiheuttaen valtavaa koomaa vaan pienen hallitun stand by -tilan väsyneimmille. Nescafen pikakahvi on todella maukas ja helppo retkikahvi, ja aurinkokin sattui paistamaan, niin taas joutuu pistämään täydet viisi tähteä. Kiitos M&M&R!

Tosin myöhemmin satoi sitten vettä, niin kuin tuli sanottua monen monta kertaa.

50 sentin munkkikahvit

Kun ihminen matkustaa kohti Lappia, viimeistään Vuokatin kohdalla luonto ja sen äänet muuttuvat. Aivan kuin pohjoinen tuuli kuiskaisi legendaa munkkikahveista. Puolangan kohdalla puron solinasta voi erottaa vaimeaa kuiskausta edullisista hinnoista, ja viimeistään Rovaniemellä myös ihmiset kertovat tarinaa pohjoisen munkkikahvihinnoittelusta. Tämän myytin testaaminen oli välttämätöntä sisällyttää visiittiini Lappiin, siinä määrin väkevää viestiä luonto lähetti harhaiselle.

Oli siis käyntiä Lapissa päin, ja paluumatkalla oli syytä pysähtyä Sannan putiikkiin todella monen ihmisen mainostamille puolen euron munkkikahveille. Siis jukopliuta, eurolla saisi kahdet munkkikahvit! Muutaman sata kilometriä se teki lenkkiä, mutta viidenkymmenen sentin munkkikahvit on kuitenkin viidenkymmenen sentin munkkikahvit.

Kahvi oli ihan jees, ja munkki oli kanssa ihan jees, mutta tuolla hinnalla kombo ansaitsee helposti viisi tähteä. Vastapuolella tietä oli muuten euron viinerikahvit. Jos joku on törsännyt ja käynyt ne vetämässä, niin laittakaa ihmeellä raporttia.

Valokuvaamisen oppitunti 1: Muista pitää huoli, että kuvaajan varjo on kuvassa kunnolla, jos kerran!

Näkökulma: Korvapuusteja lähdetty sorkkimaan. Feat. Julia

Vaarallinen trendi on rantautunut nyt myös Suomen Turkuun. Olin käymässä Kuralan kylämäessä heinäkuun viimeisellä viikolla. Ilmassa oli hellettä, kukot kiekuivat ja maalaismaisema täytti pakahtuneen syömeni.

Korvapuustia, kuiski pieni ääni leudossa kesätuulessa. Ja niin suuntasin kohti kylämäen kahvilaa. Vesi herahteli kielelläni, kahvin tuoksu saavutti minut jo kahvilan ovella.

Pahaa aavistamattomana otin tarjottimelle puustin ja kahvin. Maksaessani myyjä kuitenkin virkkoi: ”Tämä on sitten sitruunakorvapuusti.” Ei jukopliut! jokainen soluni karjahti. Onneksi olin sivistyksen ihmisenä ottanut pihdeillä korvapuustin telineestä, joten pystyin vielä vaihtamaan tuon sitruunavitsauksen normaaliin, aitoon ja alkuperäiseen korvapuustiin kaneleineen ja voitahnoineen. Katastrofilta vältyttiin juuri ja juuri.

Toisin kävi kesällä 2015 Jyväskylässä. Silloin söin korvapuustin, jossa voitahna oli korvattu mansikkahillolla. Vastenmielistä. Täysin barbaarista. Mansikkahillo letun kanssa, voi korvapuustin kanssa. Eihän meloonille sovi appelsiinin hattu, kuten joku viisas joskus sanoi.

Vieraskirjoittaja Julia on kahvitellut tämän kesän antaumukselliseti ympäri Suomea.

Pelastus.

Teksti ja kuva: Julia

Jääcappuccinoa ja nökäre piirasta

Ulkomailla tulee silloin tällöin irroteltua. Joskus tulee ostettua joku itselle tuntematon suklaapatukka (esim Nussini) spontaanisti kaupan kassalla tai McDonaldsissa tai Burger Kingissä tulee kokeiltua jotain eksoottista paikallisherkkua ja otettua ranskalaisten kanssa majoneesia. Täyttä sekoilua. Tämä ulkomaan villitys ulottuu jopa kahviasioihin, ja niin vain tuli juotua jääcappuccinoa keskellä päivää, vaikka kahviossa oli tarjolla myös filtterikahvia.

Pienenä yllärinä barista kantoi tarjolle myös ujon nökäreen jotain torttua tai piirakkaa. Kaunis ele ilahdutti ja mahdollisti yhdistelmän arvioimisen, kun vielä johtokunnan kanssa sovimme, että kylmä kahvijuoma kesällä kuuluu hyväksyttävien arvioitavien tuotteiden listalle.

Jääcappuccinon joukkoon otin valkosuklaata, kun se kerran hintaan kuului, ja sitä olikin luukutettu juoman joukkoon siinä määrin tuntuvasti, että pilli meni jatkuvasti tukkoon suklaakastikkeen kokkaroiduttua kylmän kahvin joukossa. Mutta olihan se totta kai ihan älyttömän hyvää ja makeaa. Sokerista ei antanut myöten.

Piiraspala jäi aika pliisuksi, enkä usko, että johtui ainoastaan tarjoiltavan koosta. Sitrushedelmä ei ollut omimmillaan tuossa kontekstissa, ja jotenkin siinä ei juuri ollut makua. Ilmaistarjoiltavat ovat sinällään maukkaita, mutta tuo ei houkuttanut tilaamaan suurempaa slaissia, joten tuntuvahko pettymys se oli. Joten huolimatta todella maukkaasta kahvista, kokonaisarvosana jää nyt kolmeen tähteen. Mikäli tavara olisi tullut pillin läpi helpommin, niin nelonen olisi ollut saavutettavissa, mutta nyt osa suklaasta piti lusikoida tuulensuojaan, kun pillin mitat eivät sen imuttelua mahdollistaneet. Jääcappuccinolle kuitenkin lämpimän kelin todella vahva suositus.

Pilli oli aavistuksen tynkä. Just just sai pohjasta imettyä.

Kolminkertainen seminaaripullakahviarvio

Lahdessa järjestettiin taannoin allekirjoittaneen ja muutaman kollegan läsnäoloa kaipaava työaiheinen kokoontuminen. Jokaiseen päivään kuului reilu kahvitauko, ja positiivisena yllätyksenä joku sponsori oli kaivanut kuvetta niin, että kahvin kylkeen oli laittaa siivu pullapitkoa. Alla on kolme rinnakkaisarviota tutuilta naamoilta.

Risto:

Sana kahvitauko työreissun ohjelmalehdykkäisessä ei kerro paljoa. Se voi tarkoittaa yhtäältä itse maksettavaa automaattikahvia ja ajatusta pullasta tai toisaalta tuoreiden kahvileipien ja posliinikuppien painosta notkuvaa pöytää. Täysin ennustamaton systeemi. Tällä reissulla kahvitauko tarkoitti kahvia posliinikupista ja perinnetietoisen oloista standardipullaa, mikä on ainakin ajatustasolla keskitarjoiltavien yläpuolella, kun halutaan pitää pari sataa ihmistä tyytyväisinä pienellä budjetilla.

Valitettavasti pulla oli pieni pettymys. Joidenkin kammoamat rusinat eivät minua säikäytä, jos muu tuote on priimaa. Nyt näin ei kuitenkaan ollut, vaan pullaa vaivasi mauttomuus, jonka arvelimme olevan seurausta vesipohjaisesta taikinasta ja ilmeisestä sokerin puutteesta. Maussa oli jotain nostalgista, sillä tällaista olisi voitu tarjoilla 90-luvulla kodinkoneliikkeen avajaisissa tai rippijuhlissa, jos talonväki näki aiheelliseksi panikoida vielä pyhäaamuna tarjottavien riittävyydestä. Kahvi oli ihan maukasta tavaraa termospöntöstä, ja kyllä tuo setti järjestäjien tarjoamana meni alas mukisematta. Huolimatta sponsoripullasta lahjomaton bloggari jättää tällä kerralla kokonaisuuden tähdet kahteen. Jos olisi ollut sipaista vähän oivariinia pullan pintaan, niin tarina olisi ihan toinen!

Mikon ja Riston annokset. Maisteri Ikosen annos oli liki identtinen Riston setin kanssa.

Mikko:
Annos: Musta tee ja pullaviipale

Ennen annoksen nauttimista kuuntelin luentoa, jossa kerrottiin vinkkejä ammatillisen osaamattomuuden vähentämiseksi. Luennosta käteen jäänyt tyhjyyden tunne siirtyi vatsan seutuville hieman ennen kahvitaukoa. Kun kuulin, että kahvilla on tarjolla pullaa, fiilikset hyppäs kattoon: pullan makeus, jos mikä, pelastaa tällaisen aamun.

Ja niinhän se tekikin, tosin vain mielikuvissa.

Pullan mauttomuus teki jonkinlaisen ennätyksen. Siitä puuttui makeus ja kardemumman maku lähes täysin. Lisäksi pullapala oli todella ohut, mikä korosti sen mauttomuutta. Pullan rakenne ja ulkonäkö olivat kyllä kohdallaan mutta sen mauttomuutta ne eivät kompensoineet.    

Tee oli kuitenkin hyvää, ja pullaan piilotetut hiilarit piristivät aamua. Kokonaisuus ansaitsee 3/5.  


Maisteri Ikonen:

Työmatkallamme Lahdessa seminaaripäivän ohjelmaan kuului kahvitauko, jolloin istahdimme kollegoitteni kanssa yliopiston kampuskahvilan upottavaan sohvaan nauttimaan tarjoiluista, reflektoimaan aamupäivän kokemuksiamme ja imemään itseemme ympäristön kultivoitunutta tunnelmaa.

Minulla on tapana nähdä yksinkertaisissakin asioissa kauneutta ja hyvyyttä, mutta nyt minun oli poikkeuksellisen vaikeaa löytää näitä piirteitä meille tarjoillusta seminaaripullasta. Pullasiivu ei juurikaan pitänyt sisällään makua tai muita aisteja miellyttävällä tavalla ärsyttäviä ominaisuuksia. Pullasiivu toi kyllä mieleen 90-luvun, minne ilolla muistoissain palaan aina silloin tällöin. Kokonaisuuteen kuulunut peruskahvi maistui ihan hyvältä. Näin ollen annan tälle tarjoilulle tähtiä 2/5.

Aurinkoisin kesäterveisin,
Maisteri Ikonen <3

Teksti: Risto, Mikko, Maisteri Ikonen
Kuva: Risto

Pullakahvibloggaajan arkea

Moni varmaan miettii, että millaista on olla pullakahvibloggaaja. Sateleeko kutsuja uusien kahviloiden avajaisiin, odottaako joka päivä oven takana satsi arvioitavaksi tuotuja leivonnaisia, leipomoyritykset lähettävät erilaisia yhteistyötarjouksia ja kun joku tuote saa huippuarvostelun blogissamme niin tilille kilahtaa fyrkkaa?

Ei satele. Ei odota. Ei lähetä. Ei kilahda.

Tosin tänään sain hetken leikkiä tunnettua pullakahvibloggaajaa, sitä ei vaan kukaan muu tiennyt kuin minä. Miten muuten minut olisi pysäytetty kävelykadulla ja kysytty maistuisiko ilmaiset kakkukahvit. Ja vielä kinuskikakkua. Todellakin!

Kävelin sisään Täyspottiin, missä vietettiin paikan 1-vuotissynttäreitä. Paikalla oli muitakin, joiden tarkoitusperät olivat tosin hieman erilaiset kuin minulla. Kakun perässä minä tulin.

Kahvi oli kuumaa ja kakku pehmeää. Oikein hyvä ilmaiskakkukahvikombo, pisteet 3/5.

Shoppailua ja huoltamoelämyksiä Tohmajärvellä à la maisteri Ikonen

Vierailuarviot jatkuvat. Tällä kertaa sulkakynän varteen loikkasi pullakahviblogitulokas Maisteri Ikonen, joka kävi virkistäytymässä Tohmajärvellä pullakahvin äärellä:

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun intensiivisen työpäivän keskellä on ihan pakko ottaa pieni luova tauko, jotta hommat edistyisivät paremmin. Olen huomannut, että usein tällaiseen irtiottoon riittää esimerkiksi pikavisiitti johonkin viehättävään naapurikaupunkiin. Minun keitaani arjen keskellä oli tällä kertaa keväinen Tohmajärvi.

Tohmajärveä kiertäessä jouduin jälleen kerran toteamaan, että on se vaan niin kaunis kaupunki. Olisin voinut vain haahuilla keskusta-alueella tuntikausia vailla päämäärää ja nauttia! Tällä kertaa kolusin läpi pari valloittavaa second hand- liikettä ja tsekkasin myös muutaman ketjuliikkeen, Tavaratorin, Säästömestan ja Fixuksen, valikoimat. Lastatessani ostoksia autoon huomasin, että jalkoja on pakko päästä lepuuttamaan jonnekin. Ja mikä olisi parempi paikka pienelle lepohetkelle ankaran shoppailun lomassa kuin tunnelmallinen kahvila! Silmiini osui rauhalliselta ja viihtyisältä näyttävä Tohmajärven GT-huoltoasema, jonne poikkesin iltapäiväkahville.

Silmäilin hetken GT-aseman niukkaa, mutta selvästikin tarkoin harkittua kahvileipien valikoimaa, ja nostin lautaselleni suorakaiteen muotoisen hillomunkin. Etsin katseellani erikoiskahvien listaa, mutta turhaan. Minulla kesti hetki tajuta paikan juju: tämä asema luottaa yksinkertaisiin asioihin, jotka tehdään huolella. Tarjolla oli nimittäin vain peruskahvia, maitoa ja kermaa.

Istahdin tarjottimeni kanssa ikkunan vieressä olevaan pöytään, ettei minun tarvitsisi lepotauonkaan aikana luopua kauniista maisemista. Huomasin, että valitsemani munkki oli pinnasta melko kova ja pelkäsin tiskillä syntyneen myönteisen vaikutelman osoittautuvan illuusioksi. Munkin rapeus ei kuitenkaan haitannut lainkaan, vaan muutaman suupalan jälkeen totesin nauttivani koostumuksen suutuntumasta. Auntenttiselta maistuva omenahillo täytti munkin sopivassa suhteessa taikinaan nähden. Tähän päälle kupillinen peruskahvia lorauksella kermaa.. Voiko olla parempaa?

Omenahillolla täytetty munkki ja kupillinen peruskahvia

Hyvän asiakaspalvelun, miellyttävän tunnelman ja maukkaiden tuotteiden ansiosta annan tälle GT-aseman tarjoamalle pullakahvielämykselle neljä tähteä!

Nautiskelun jälkeen suuntasin auton keulan kohti töitä, ja tämän rentoutumisen jälkeen hommat sujuivatkin erittäin hyvin. Olen huomannut, että Tohmajärvi jättää vierailijaan aina jonkinlaisen jäljen ja vetää mystisesti puoleensa vuodesta toiseen. Suunnitelmissani onkin toteuttaa ainakin pari uutta visiittiä Tohmajärvelle kesän aikana ja kartuttaa samalla pullakahvikokemuksia kaupungista löytyvissä kahviloissa.

Seuraavaan kertaan,

Maisteri Ikonen <3

Tältä alustalta huippubloggaajalle tarjoiltiin tätä - Katso missä!

Klikisäästäjälle:

Tämä alusta = hopeatarjotin pöytäliinan päällä

Huippubloggaaja = Noin 4 lukijaa, joista iso osa on sukua

Tämä = munkkeja, suklaakakkua ja simaa

Missä? = Vuorivaaran eli Heiniksen kallion juurella

Vappuaattona sää suosi ulkoilijaa, ja niinpä minäkin hyppäsin Joensuun lähiseudun suosituimmalle ulkokalliolle Vuorivaaraan suuntautuvan Mazdan akselille. Orvaskeden graniittiin hankaamisen lisäksi tarjolla oli toveri-M:n lupaama vappuinen kolmiosainen rääppiäistarjoilu edellispäivän bakkanaalien jäljiltä.

Muutaman vaisun seinäräpellyksen jälkeen nähtiin aiheelliseksi ruveta syömään eväitä, että varmasti ehditään syödä kaikki päivän aikana. Tässä vaiheessa M veti todellisen ässän hihasta poimimalla varmat irtopisteet laittamalla viimeisen päälle kattauksen: pöytäliina ja hopeatarjotin luonnon helmassa kivellä! Siihen päälle sitten pieniä munkkirinkilöitä ja suklaakakkua, niin jo kelpasi. Olin vielä itse varustautunut kahvilla, joten arvioitavaksi saatiin standardien mukainen pullakahvisetti.

Ja kyllähän se kallion juurella maittoi. Munkkeihin oli ehtinyt jo tulla pieni kyllästyminen vapun vuoksi, niin pelkillä munkeilla tähdet olisivat voineet jäädä puolitiehen. Mutta maultaan mahtavan suklaakakun (ja se oli olevinaan vielä gluteeniton) kostean lusikoitava rakenne voitti viimeistään kiipeilijät puolelleen, ja uniikki kontrasti miljöön, tarjoiltavien ja tarjoilualustan välillä nosti tähdet helposti paremmalle puoliskolle. Lisäksi olin itse onnistunut laittamaan termospulloon siinä määrin maukkaat kahvit, että kupponen maistui hyvin maidottakin. Aurinkokin paistoi, niin oli jotenkin todella vaikea keksiä valittamisen aihetta. Kokonaisuudelle on pakko pistää nyt täydet viisi tähteä. Kiitos M! 

Onhan tuo nyt tyylikäs?

Ja suklaakakusta vielä kuva.

Omar-munkki, feat. Markku

Tämä merkintä on jälleen vierailijan käsialaa, sillä mr. Markku sai käsiinsä Fazerin Omar-munkki-uutuuden rahaa vastaan.

Eilen erään työpaikan kuppilan ystävällinen  täti esitteli Fazerin uutuutta: Omar-karkeista tehdyllä kuorrutteella ja täytteellä toteutettua munkkia. En silloin vielä sortunut testaamaan, mutta asia jäi kuitenkin hieman kutkuttamaan. Niinpä sitten tänään päätimme suunnata lounaskahville toiseen kuppilaan ja kun päätös tästä oli tehty, päätin samalla, että nyt sitten testataan Omar-munkki. Kahviossa oli laitettu jo vappukoristeet paikoilleen – serpentiinejä ja vähän muuta asiaan kuuluvaa härpäkettä. Näin munkkitestiä ajatellen se tietenkin on erinomainen juttu, koska vappu on varmasti munkinsyönnin huippuaikaa. Perinteisesti vappumunkki on tietysti sokerikuorrutteinen, mutta kaikki muutkin viritykset kelpaavat kyllä.

Herkut.

Eipä siinä sitten kuin Omaria lautaselle, mukiin sumppia ja pöytään istumaan. Munkki näytti päällisin puolin kovasti Berliinin-munkilta ja epäilen, että valmistaja käyttää tosiaan samoja munkkeja kaikkien eri kuorrutettujen versioiden tekoon. Ensivaikutelma munkista oli hieman rasvainen, mutta valmistustavan huomioiden tämä kuuluu asiaan. Tuoksu ei ollut mitenkään erikoinen, ehkä siitä saattoi juuri ja juuri olla aistivinaan Omar-karkkien ominaistuoksua. Ensipuraisu ja suuhun leviää sellainen kohtuullisen miellyttävä kermainen makeus. Ei paha! Sumppia perään ja aistimukset kertoo, että yhdistelmä pelittää ihan kohtuullisesti. Kuorrutus on hieman tahmea olematta kuitenkaan yhtään sitkeä. Muutaman suullisen jälkeen löytyy myös täyte: hyvin pehmeä ja hieman hyytelömäinen. En päässyt ihan täyteen varmuuteen, että onko täyte peräti samaa tavaraa kuin kuorrute, mutta ilmeisesti näin oli. Mielestäni kuorrutteessa oli selvemmin aistittavissa Omar-karkkien maku.

Koska kahvi oli ihan perushyvää ja munkki oikeastaan jopa positiivinen yllätys, niin kokonaisuus ansaitsee mielestäni arvosanan 4/5. Varmaan joku Omar-karkkien ystävä antaisi heittämällä arvosanaksi jopa 5/5, mutta setti oli hieman liian makea minun makuuni.

Teksti ja kuva: Markku

Riston lisäys: Tuo pitää kyllä kokeilla itsekin! Makeus vähän jännittää, mutta avoimin mielin.

Juhlaa kahvitauolla (feat. Mikko)

Vanha ystävämme Mikko on uskaltautunut Heurekan jälkeen taas kahvileipien ääreen, joten ohessa vierailijan merkintä:

Taannoin työkaveri ilmoitti tuovansa munkkeja työpaikan kahvitauolle. Ilmoitus oli piristävä yllätys, sillä hetki ennen sen saapumista olin vaipumassa epätoivoon erään jokseenkin vastenmielisen työhomman vuoksi.

Munkeilla juhlistettiin työkaverin synttäreitä, ja ne nautittiin kahvin/teen kera. Kofeiiniherkkänä henkilönä valitsin suun kostukkeeksi teen ja munkiksi hillitysti sokeroidun mutta kooltaan uhkean yksilön.

Setti.

Munkin ja teen kokonaisuus oli valehtelematta hyvä. Niiden maut ja suutuntumat täydensivät toisiaan, ja liukkaaksi rasvatut hiilarit piristivät kummasti mieltä harmaan sateisena kevättalven aamuna. Ainut särö makukokemuksessa oli hillon uupuminen ensimmäistä puraisusta. Ennätin jo ajatella, että olinko (taas) valinnut hillottoman munkin. Pelko osoittautui turhaksi, sillä kolmannella puraisulla tavoitin mansikkahillon, jonka makeus ei jättänyt kylmäksi.

Munkin ja teen kokonaisuus ansaitsee täydet 5 tähteä. Tähtien määrää nostaa munkkien tuoma piristys työpäivään. Synttärit on mitä mahtavin syy ilahduttaa työkavereita munkeilla. Suuri kumarrus, hatunnosto, niiaus ja kiitos työkaverilleni, joka teki synttärimunkeilla juhlahetken arjen keskelle - Respect my friend!

Teksti ja kuva: Mikko

"Äänestäminen on kansalaisvelvollisuus"

Seppo Hovi sutkautti aikanaan otsikon mukaisesti mainostaessaan Tenavatähden finaalia. Vieläkin kalvaa, kun sitä miettii. PKO:n ei tarvinnut vedota edustajistovaaleissaan samalla tavalla hyvän kansalaisen velvollisuuksiin ja omaantuntoon, vaan aktiivisuus taattiin lahjomalla äänestäjät antamalla heille mahdollisuus lunastaa kahvia, limonadia tai pullakahvit ketjun myymälöistä tai huoltoasemilta. Luulen, että tällä systeemillä varmistui ainakin se, että jokainen yli 65-vuotias vaivautui uurnille. Mutta toki ilmainen tavara on aina ilmaista tavaraa, vaikka sen maksaakin muissa tuotteissa.

Oletin, että pullaksi täytyy ottaa kuukauden tarjoustuote, mutta yllätyksekseni sainkin valita pullan vapaasti aakkoshuoltsikalla. Valitsin tietysti listan kalleimmasta päästä omenakamman, vaikka tarjolla oli myös munkkirinkilöitä, korvapuusteja ja dallaspullia. Nielemistä helpottamaan otin tummapaahtoista Kulta Katriinaa ja maitoa sen verran, että kahvin väri täsmäsi kesäkuiseen Karate-Mauriin.

Kahvi oli yllättävän hyvää, vaikka näyttikin värinsä puolesta seisseen pannussa hyvän tovin. Tuon ketjun sumppia mollataan nähdäkseni ajoin turhaan, koska ainakin tummapaahtoiset versiot ovat minusta olleet oikein hyviä. Omenakampa oli myös ihan jees, mutta valitettavasti paistoaika oli ollut piirun liian pitkä, mikä oli tehnyt tuotteesta piirun verran kuivan. Makukin oli hyvä, mutta ei päässyt kuitenkaan yllättämään millään tavoin; esimerkiksi aavistus vaniljaa olisi voinut nostaa tuotteen pisteitä.

Koko on kohdallaan, mutta vasemmassa reunassa näkyy tuo aavistuksen liian pitkä paistoaika.

Kokonaisuus saa nyt 3/5 tähteä, koska omenakammasta ei saatu ihan parasta irti. Hieman lyhyempi paistoaika ja vielä lämpöinen rakenne, niin nelonen olisi ihan selvä peli.

Kellä Porissa käyntiä?

Nyt, jos joku lukija sattuu käymään Porissa, niin pullakahviarvio otettaisiin kernaasti vastaan blogiin. Metsolan Erkki laittaa kahvion pystyyn, joten nuo pitäisi kyllä saada arvioitua. Veikkaan, että ovat hyvät, mutta toivottavasti Kaukovaaran Kari ei koita jotenkin laittaa soraa Erkin hommiin taas kerran!

http://www.iltalehti.fi/viihde/2016033021343026_vi.shtml

Chililimemarenkipiirakka

Jokainen on varmasti miettinyt, että millaista huippupullakahvibloggaajan elämä on. Kenties joku kuvittelee, että kutsuja pullakahveille sataa jatkuvasti. Tai että kaverit eivät enää uskalla pyytää kahville, koska pelkäävät armotonta, joskin helposti lahjottavaa, tuomitsijaa tarjottavilleen. Ei niitä kutsuja kovin paljon tule, mutta muutama viikko takaperin Mr J soitti pyytääkseen pullakahveille. Kyynelsilmin eleestä liikuttuneena sopersin jotain orastavasta kiireestä kyseiselle päivää, mutta onnekseni joustoa löytyi, joten sain viivästettyä tätä seuraavaan iltapäivään.

Tarjolla oli Lady A:n laittamaa chililimemarenkipiirakkaa ja filtterimokkaa. Yllätyksellinen tarjottava muistutti limemäisyydessään Floridan Key West -alueelta tuttua Key lime -piirasta, mutta chili toi siihen oman viehättävän jälkipolton, jota marenki makeudellaan täydensi. Ai että oliko hyvää? Oli. 5/5.

Hommat on isoillaan, kun on pöytäliinakin laitettu!

Suklaakakkua ja kahvia

Työkaverit osaavat olla hyvää sakkia. Käytännössä tämä arvioidaan heidän syntymäpäivinään, jolloin ajattelevaisimmat ja reiluimmat heistä tuovat kollegoilleen tarjolle kakkua, munkkeja tai muuta herkuteltavaa. Viime perjantai oli puheissani kovin kiireinen päivä, mutta yllättäen kalenteriin tuli kakkukahvien verran tilaa, kun nuori kollega J lähestyi tiimiään kakkukahvikutsulla syntymäpäivänsä kunniaksi.

Tarjolla oli Leppäsen leipomolta hankittua suklaakakkua ja Moccamasterilla tiputettua kahvia. Usein suhtaudun täytekakkuihin hieman epäillen, koska jotenkin kokonaisuus jää niissä vajaaksi osiensa summasta. En odottanut myöskään tältä kakulta ihmeitä, sillä ulkoasusta nousi jopa mieleen Mikon aiemmin raportoima Heurekagaten yhteydessä kärsitty suklaaleivos.

Kakku pääsi kuitenkin yllättämään positiivisesti. Suutuntuma oli moussemainen, ja pohjan ja täytteen välinen rajankäynti oli häilyväistä. Materiaali oli tasaisen makeaa, mutta ei lähelläkään ätläkkää. Kirsikkana kakun päällä kakun reunoilla oli vielä kermavaahtoa, mikä viimeisteli yllätyksen. Kahvi oli myös perushyvää. Pumpputermarista erityismaininta!

Mainoskuvasta kävisi.

Kokonaisuus jää kuitenkin neljään tähteen, sillä jotenkin jatkuva viiden tähden tiputtelu antaisi ymmärtää, että olisin jotenkin helppo, mitä tulee pullakahvitteluun. Mutta eleelle täydet tähdet!

Läksiäispullakahvit

Lopetin viime vuoden lopulla työt eräässä elävän musiikin organisaatiossa ja sain kunnian perehdyttää seuraajaani tehtävään kolmen viikon ajan. Hyvin onnistuin perehdyttämään hänet etenkin pullakahvimieltymykseni osalta ja ilokseni sain huomata, että seuraajani ei myöskään pullakahvikuppiin ja -lautaselle sylkenyt.

Viimeinen työpäiväni nimittäin alkoi siten, että manttelinperijä kutsui minut työpaikan keittiöön ja hän oli kattanut pöydän koreaksi eriparisilla kahvikupeilla ja keskellä pöytää napotti kannellinen pahvilaatikko, joka epäilemättä sisälsi jotain pullantapaista. 

Avasin laatikon ja siellä oli upein näkemäni pulla-asia koskaan. Sylkeä alkoi erittämään sitä vauhtia, ettei se helpottunut millään muulla kuin aimo siipalella herkullista pullaa. Leikkasin palasen ja tarkempi tutkiskelu kertoi herkun koostuvan pullapohjasta ja vaniljatäytteestä mustikkaraidoilla. Pulla oli käyty hakemassa Pullapuodista.

Oli nimittäin suunmukaista pullaa, ettei paremmasta väliä! Ensimmäinen pala katosi melkein ikeniin, joten kokemus oli täydennettävä toisella viipaleella. Palanpainikkeena oli tummapaahtoista mokkaa. Pullaa jäi vielä kotiin viemiseksikin ja riitti ihmeen kaupalla vielä seuraavaksi päiväksikin. 

Nämä olivat merkitykselliset pullakahvit monella tapaa ja pulla oli erinomaista eikä kahvikaan tuottanut pettymystä.

Arvosana: 5/5

Kolme laskiaispullaa, kaksi päivää

Laskiaispullat ovat ehkä parasta helmikuussa. Niiden kanssa on aika vaikea mennä vikaan, koska pulla on lähes poikkeuksetta hyvää, ja harvoin olen kuullut myöskään tarinoita epäonnistuneesta hillon tai kermavaahdon levittämisestä. Nyt sattui sievä sattuma, kun sain syötäväkseni kolmea erilaista laskiaispullaa kahden päivän sisällä, joten nyt otetaan pieni vertaileva arvio turvotusta laskiessa.

Ensimmäiset pullakahvit sain sukuloidessani laskiaissunnuntaina iltapäivästä. Tarjolla oli Moccamasterilla tiputettua Juhla Mokkaa jatkettuna maidolla vintage-kupissa ja Oululaisen Pitkojen pitkosta rakennettava laskiaispulla. Otin kaksi noin senttimetrin paksuista siivua, joiden väliin latasin lusikalliset hilloa ja kermavaahtoa. Pitkojen pitkohan on eräs parhaista standardinisuista, ja suvereenin kotipolttoisen hillon ja sopivasti makeutetun kermavaahdon kanssa yhdistelmä oli aivan mahtava. Laitetaan 4/5 tähteä, koska tiedän kokemuksesta, että kotitekoisella pullalla tuolla talossa saadaan täydet viisi tähteä helposti.

Seuraava pulla oli tarjolla noin kaksi tuntia myöhemmin kiipeilyvuorolla, johon kiipeilytoveri-H toi tusinan verran purtavaa lisäpainoksi seinälle. Yleensä kiipeilyhallilla on tarjolla vain mangesiumia ja raanavettä omasta likaisesta pullosta, joten tämä oli melkoista juhlaa. Lisäksi pullat olivat erittäin hyviä ja sopivankokoisia urheilunisuiksi. Valitettavasti laiskuuttani en hakenut kahviosta kahvia pullan kylkeen, joten kahvinpuutteen takia kokonaisuus jää arvosanaan 3/5. Pulla itsessään oli aivan mahtava, ja vadelmahillo oli kiva yllätys (kts. kuva), mutta olisi pitänyt jaksaa kävellä kahvioon. Mutta eeeei, piti saada pulla äkkiä ennen kuin muut vievät. Oma moka.

Kolmas laskiaspulla oli Heinosen leipomon käsialaa, ja se tarjoiltiin työpaikkani iltapäiväkahvilla. Nyrkin kokoinen tomusokerilla vuorattu tehdaspulla oli kieltämättä todella hyvää, ja kahvikin toimi. Kenties minua kuitenkin painoi pieni turnausväsymys, koska en jaksanut enää kiljahdella riemusta pullankaan äärellä. Kokonaisuus jää siis kolmeen tähteen. Pulla oli tosi jees, mutta sukulaisissa ja kiipeilyhallilla tarjoillut olivat kyllä maukkaampia.

Hieno superkaksari laskiaispullien parissa! Kiitos kaikille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi.

(a) Sukulaisissa nautittu setti. (b) Kiipeilyhallin pulla. (c) Työpaikan pullakahvit.
Valitettavasti kuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, niin piirsin Paintilla ulkomuistista.

Runebergin piiras ja kahvit

Runebergintorttu on outo tuote. Tiettyä arveluttavuutta tiiviissä makeassa paketissa. Periaatteessa siinä on ainesta alkuvuoden hitiksi, ja se näyttää hyvältä. Siinä taitaa olla viinaakin. Kuitenkin siinä maussa tuntuu olevan jotain vilppiä; kenties kökölle ominainen karvasmanteli (Mitä se muuten on? Ja kuka keksi laittaa sitä kahvileipään) on se, joka laittaa minut yleensä valitsemaan tähän aikaan vuodesta mieluummin laskiaispullan. 

Tänään töissä tuli hyvä sauma kokeilla jotain runebergmaista kuvetta kaivamatta, kun työpaikan kahvivastaava oli poiminut kaupan hyllyltä Runebergin piirakkaa tarjolle iltapäiväkahville (kirjoitusasu paketissa oli noin, mutta en löydä tuotteeseen linkkiä). Sopii! Asetelmat onnistuneelle pullakahvihetkellä olivat hedelmälliset, sillä päivän aikataulutetut työhommat oli taputeltu, joten yllättävä kahvileipätarjoilu oli kurssissaan. Lisäksi uusia tuttavuuksia on pullarintamalla aina mukava kopaista.

Omasta setistä jäi ottamatta kuva, niin tässä työkaverin versio aiheesta. Yhden tuollaisen slaissin söin.

Piirakka oli todella hyvää. Yleensä kovin dominantti karvasmanteli ei päässyt nyt sotkemaan hyvää tuotetta, ja tuote oli lähempänä perinteisempää nisua. Toisaalta myöskään rommi ei maistunut kovinkaan voimakkaasti, niin ehkä tämä toimii kevyenä laskeutumisena kovempiin aineisiin. Luultavasti runebergintorttuhipsterit eivät kajoaisi tuohon pitkällä tikullakaan, mutta kahvileipänä se toimi tuossa hetkessä oikein hyvin.

Piirakkasiivun kyytipoikana nautin perusfiltterimokkaa maidolla vähän huonosti huuhdellusta närästyslääkemainoskupista. Iltapäiväkahvi on aina hyvää, koska se on sopivaan aikaan lounaskooman ja kotiinlähdön välillä, joten sitä ei tarvitse sen täsmällisemmin arvioida.

Yllättäen tämä kokonaisuus saa jopa 4/5 tähteä, vaikka hieman epäilevästi suhtauduinkin tuotteeseen. Edelleen valitsen helmikuun hiteistä laskiaispullan runebergintortun ohi, mutta kyllä tuossa piiraassa on ainesta kahvipöytään jopa ykköstarjottavaksi.

Klassikkovalinta

Nämä pullakahvit nautittiin liian pitkään kestäneen työpaikan varastomuuton jälkeen joulukuussa. Heti lounastauon jälkeen kohotettiin muuten hieman hukassa ollutta motivaatiota, kun päätettiin yksissä tuumin päivän viimeisestä työtehtävästä: pullakahvit. Oli jotain mitä odottaa.

Paikaksi valikoitui Heinosen leipomon kahvila Suvantokadulla, Valintatalon rakennuksessa. Kyseisestä paikasta oli kokemuksia jo ennakkoon, joten pelkoa epäonnistuneista pullakahveista ei ollut.

Valitsin herkkuja notkuvasta riskistä klassikon eli kinuskimunkin. Kaveriksi pannusta kahvia.

Arvio: kahvi oli perus parkkihappoa, mutta munkki odotusten mukaisesti suussa sulavaa. Munkki ei pitkään lautasella siis notkunut. Kuorrutetta oli riittävästi ja munkki itsessään pehmeää.

Ihan täysiin pisteisiin ei kombo kuitenkaan yllä, koska hitusen parempia kinuskimunkkeja saa Kiteen Ikosen leipomosta.

Ehdottomasti kuitenkin 4/5..

Tikkupullaa ja nuotiokahvia

Olen muutamaankin otteeseen kuullut paljon hyvää nuotiolla paistettavista tikkupullista, mutta en ollut näitä koskaan päässyt maistamaan. Aukko pullasivistyksessä tuli kuitenkin paikattua uudenvuodenaattona nuotion äärellä.

Tikkupullataikinaan tulee maitoa, jonka minä lupasin toimittaa pääkallopaikalle. Maito jäi jääkaappiin noin 70 kilometrin päähän nuotiosta. Näppärä leipuri K korvasi maidon kauramaidolla, jonka oli varannut omiin mystisiin kokkailuihinsa.

Tikkupullia tulee paistaa noin 20 minuuttia riittävän etäällä liekeistä, ettei taikina pala. Minä liekitin kauramaitopohjaista taikinaa liian lyhyen aikaa tuulisessa säässä.

Juon yleensä kahvini maidolla, ja nyt sitä maitoa ei ollut.

Tunaroinneistani johtuen kokonaisarvio jää nyt kahteen tähteen. Kauramaito toimii kyllä pullataikinassa, mutta ainakaan minä en saanut pullaan mukavaa ruskeaa sävyä. Suutuntumakaan ei ollut ihan nappiin, koska tunaroin paistossa. Kardemumma antoi pullamaista makua harmaaseen pötkylääni, mutta sekään ei pelastanut tätä. Eikä se, että kahviin ei ollut maitotilkkaa, vaikka toki notskikahvit menevät myös mustana. Tämä kämmi menee nyt ihan minun piikkiin, eikä tikkupullassa ole varmasti mitään vikaa tuotteena.



Oikein herahtaa vesi kielelle palaneen piparjuuren oloista patukkaa katsellessa.

PS. Pistimme muutaman noita taikinapötköjä myös grilliritilän päällä kypsentymään tiukan hiilloksen päälle varsinaisen arviointikierroksenn jälkeen, ja niillä pötköillä ja maitokahvilla olisi päässyt helposti kolmeen tähteen. Veikkaan, että fasiliteettien salliessa en seuraavalla kerralla rupea taikinaa edes käärimään tikun nokkaan, vaan lipastan halsterin.