Huoltoasemakahvit

Liekö kovinkin suomalainen tapa, että pullakahveista leijonanosa nautitaan huoltoasemilla? Ainakaan en muista kuulleeni, että ihmiset suunnittelisivat esimerkiksi Keski-Euroopan reissuja siten, että pääasiallisena tavoitteena on istua ihanissa valtaväylien varrella sijaitsevissa ihanissa huoltoasemakomplekseissa kahvittelemassa. Se on hieman valitettavaa, koska huoltoasemakahvittelussa on jotain erityisen hienoa nöyryyttä, ja lisäksi keskimääräisesti tarjonta on oikein hyvää.

Tällä kertaa huippubloggaajat päätyivät puolen tunnin rehkimisen jälkeen kehumaan toistensa työmoraaleja Sortavalankadun Nesteelle kahvikupposien äärelle. Molemmat tarttuivat luonnollisesti kuukausittain vaihtuvaan pullakahvitarjoukseen, joka tällä kertaa oli tuplasuklaaviineri ja kuppi mokkaa.

Kahvittelijoita oli kolme, joten älkää luulkokaan, että kukaan ottaisi huoltoasemalla kahta viineriä. Luulen, että se on jopa kiellettyä.

Risto: Kahvi oli todella hyvää. Yksityiskohtia kahvista ei tullut laitettua ylös, mutta voisin veikata, että huoltoasemakahvina tarjoillaan Presidenttiä pieneksi luksukseksi arjen keskelle. Kaisu kertonee oman veikkauksensa omassa osiossaan. Myös viineri oli oikein maukas, joskin näille herkuille tyypilliseen tapaan suklaa oli aavistuksen "tunkkaista", mutta ei kuitenkaan takertuvaa, kuten esim joissain croissanteissa. Taikina oli hieman murenevaa, ja ehkä itse olisin ottanut leipurina ottanut kököt minuuttia aiemmin uunista, mutta tuo on vain lillukanvarpu kosmisessa pullamittakaavassa. Annetaan 4/5 tähteä, koska kahvi oli todella positiivinen yllätys.

Kaisu: Viinerin ensipuraisu oli ihanan rasvainen ja pinnassa olevat suklaaviivat toivat mukavaa makeutta suupalaan. Mitä pitemmälle viineri eteni, niin sitä mehevämmäksi se muuttui: täytettä ei oltu onneksi säästelty, mutta pullakahvikollega-Riston mainitsemaa suklaan tunkkaisuutta minä taas en havainnut ollenkaan. Passelin kokoisen käntyn juomakaverina toimi musta kahvi ja voin allekirjoittaa R:n veikkauksen, että mokka oli Presidenttiä. Ei ollut seissyt pannussa puolta tuntia kauempaa, mikä on poikkeusolosuhde huoltoasemakahviloissa. Kokonaisuus oli oikein hyvä ja kun huomioi tilanteen, ympäristön ja tarjoilut, niin komppaan Risto kitaralla ja annan 4/5.

Seminaaripullakahvit, V2

Kesäkuun puolella tuli kirjoitettua tripla-arviot varsin köykäisistä seminaaripullakahveista. Varmaan moni muistaakin, että mauttoman oloinen pulla ja pienet kupit kahvia/teetä eivät laittaneet trioa hurraamaan, mutta tämän perusteella ei pidä tuomita seminaaripullakahveja yleisesti. Nyt genreen saadaan uutta vinkkeliä, kun allekirjoittanut sai tehtäväkseen järjestää kahvitaukotarjoilut Joensuussa järjestettävään tapaamiseen lokakuulla.

Amica-ketjun sisäänheittotuotteena on jo vuosia toiminut yhden euron sopimushinnalla liikenevä voisilmäpulla. Pulla on hyvänkokoinen, yksinkertainen, maukas ja edullinen, joten tarjottavia ei tarvinnut kovin paljon miettiä. Mieluisa työhomma, sano.

Tältä näyttää, kun hinta ja laatu kohtaavat.

Pulla oli totutun vahva ja hyvä suorittaja, ja kahvi oli pöntöstä lirutettavaa Mundoa, kuten Amican kahvioissa on tapana. Nyt totaalisena yllätyksenä oli kuitenkin se, että kahvin sai laskea mukeihin eikä tyypillisesti tarjoiluastioina näissä tilanteissa käytettäviin surullisen pieniin kuppeihin, joihin yleensä pitäisi vielä tassikin ottaa mukaan vapisevin käsin. Mene sitten siinä kuppia täyttämään kesken tarinoiden, kun pohja paistaa heti. Mutta nyt ei ollut tätä ongelmaa, kiitos siniset Amican standardimukit! Ne ovat muuten kooltaan juuri käypäiset kahvihommiin.

Kokonaisuus saa nyt neljä tähteä viidestä (4/5), että ei kuulostaa liikaa itsekehulta. Mikäli arvio sidotaan seminaaripullakahvien kontestiin, niin tämä oli kyllä selkeästi terävintä viiden tähden kärkeä. Maisteri Ikonen ja Mikko eivät nyt arvioitaan laittaneet, mutta varmasti tykkäsivät.

Prisman Spinny

Erilaisia paistopisteitä on ilmestynyt kauppoihin viime vuosina aikaisempaa enemmän ja etenkin Lidlin herkullisia donitseja ja mustikkamuffinseja on tarttunut mukaan kahvileiväksi useammankin kerran.

Eräänä elokuisena iltana alkoi pullahammasta kivistämään ja päätin etsiä sopivan kivunlievittäjän Lappeenrannan Prismasta. Yllärinä paistotuotteita oli huomattavasti enemmän kuin olin ajatellut ja iski melkein valinnan vaikeus. Hetken aikaa tiskiä kierrellessä päätin napata pussiin vaniljatuorejuustopullan. Hintaa kaunokaisella oli senttiä vaille euro.

Keitin pullan kaveriksi tummapaahtoista sumppia ja nautin duon kesätyöpaikan työmaakopin lattialla Netflixiä katsellessa. Erinomaista. Pulla oli riittävän iso ja hieman rapsakan ulkokuoren sisällä oli oikein pehmeän vaniljainen pullasisus, mikä oli nautinnollista huuhtoa tummalla mokalla.

Samantyyppistä pullaa saa Arnoldsista Spinny-nimen alta. Hinta on muistaakseni kolminkertainen ja Prisman pullan ei sen vierellä tarvitse hävetä.

Kokonaisuudesta 4/5.