Paistopisteen herkut

Jotenkin paistopisteiltä tulee ostettua hyvin harvoin kahvileipää tai muutakaan. Lidlillä se kuuluu osaksi kauppareissua (jumpe niitä kinkkujuustocroissantteja), mutta muissa kaupoissa tämä osasto on jäänyt pahasti paitsioon. Eittämätön epäkohta elämässä.

Kaisun kesäinen Prisman Spinny -blogimerkintä mielessä kuitenkin päätin kokeilla Prisman kökköosaston tarjontaa pyhänä. Erittäin kovana viineridiggarina poimin mukaani mansikkavaniljaviinerin, jota punnituslaite kutsui viikkowieneriksi. En kyllä usko, että tuollainen klassikko olisi vaihtuva tuote, mutta kenties samalla koodilla saa toisena viikkona todellakin jotain muuta. Aihetodistehan tuo kyllä on, että mene tuosta nyt varmaksi sanomaan.

Viikkoviineri ja kahvi. Pienenä kielivinkkinä , että viineri kannattaa kääntää englanniksi danish tai danish pastry. Wiener ei käy. Oon pari kertaa sen virheen tehnyt ja voin kertoo, että sanomista tuli.

Rapean viinerin kumppaniksi laitoin kotona tummapaahtoista Robert Pauligin (tästäkin on näköjään tapeltu) mokkaa jatkettuna Mokkamaasta lunastetulla Irish coffee -porosekoituksella. Viineri oli oikein hyvä, mutta kenties päivä valojen loisteessa oli kuivattanut taikinan hieman turhan lohkeilevaksi. Toisaalta vaniljakreemi oli referenssitasoa, joten pieni murenevaisuus ei juurikaan haitannut. Mansikkahillo oli arvatun teollista, mutta hyvää se on, jos samassa hallissa on ollut edes valokuva mansikasta. Kahvi oli täysin nappisuoritus kotipolttoiseksi ilman lesostelumyllyjä, ja Irish Coffee -porojen lisääminen pehmensi kokemusta kivasti. Setti ei kuitenkaan oikeastaan päässyt yllättämään millään osa-alueella, joten täysiä tähtiä ei raatsi antaa. 4/5.

Onko muilla ehdottomia paistopisteherkkusuosituksia?

Laskiaispulla-arvio

Tämän kertaisen arvion kohteena on Kiteen Kotileipomon eli paikallisten puhekielessä konditorian laskiaispulla. Allekirjoittaneen paluumuutto kotikonnuille on epäilemättä lisännyt konditorian tammikuun myyntiä, sillä jos ei itse ole käynyt silloin tällöin hakemassa lihapiirakkaa tai muuta leivonnaista, niin jo 3/5 kylättelijää on käynyt hakemassa tuliaiset paikallisleipomosta. Hyväksyn.

Tänään tuliaisena tuotiin laskiaispullia ja suuri hatunnosto tuojille, että pullia oli laskettu kylättelykahvien lisäksi extraa, että meille jäi toiset pullat vieraiden lähdettyä.

Sitten itse tuotteeseen, joista toisen söin kahvin kanssa ja toisen kaveriksi keitin kuumaa kaakaota. Pullan leikkaus oli hyvä, sillä hattua ja pohjaa oli riittävästi. Joskus pullissa on ongelmana, että hattu leikataan liian pieneksi, jolloin pohjaa jää liikaa ja balanssi kärsii: pohja jää liian kuivaksi, kun täyte ei pysty sitä riittävästi kostuttamaan. Mutta tässä pullassa ei sitä ongelmaa ollut.

Täytettä oli reilusti, pullan sisällä oli vadelmahillosydän, jota ympäröi kermavaahto. Olen itse enemmän mansikkahillonaisia, mutta toimi kyllä tuokin erinomaisen hyvin.

Kahvista retostelen sen verran, että pavut jauhoin itse presidentti black labelin pavuista ja valmistin loppuun pressopannulla. Tuli hyvä. Iltapullan kanssa nautittu kaakao oli O'boyta.

Annan molemmille seteille 4/5. Jätän pisteen verran varaa vielä paremmille laskiaispullakahveille.

Pullabiisejä?

Viikonloppuna johtui mieleeni pohtia pulla- ja kahvileipäkappaleita ja niiden vähyyttä. Kyllä niitä varmaan on aika paljonkin, mutta montaa en kyllä saa päähäni. Spinal papilla on tietysti Cups and cakes, Simo Salmisella Minä olen paakari jne, mutta jotenkin tuntuu, että esimerkiksi rakkaudesta ja kuolemasta on laulettu kenties enemmän. Tuleeko lukijoille jotain pullahittejä mieleen?

Popedahan on näissä tietysti kunnostautunut (Matkalla Alabamaan ja Leivonnaisia), vaikkakin joskus pullat ja leivonnaiset vaikuttavan toimittavan lähinnä metaforan virkaa, mutta mistäpä tuota tietää. Yksi Popedan pulla-aiheinen kappale nousee kuitenkin omaksi totaalisuosikiksi, nimittäin Pullaristo ihmemaassa. Hard rock -henkinen mielikuvituksellinen tarina hetkeksi katkeroituneen Riston matkasta ihmemaan komeimmaksi mieheksi ei voi jättää kuulijaa kylmäksi.

Sen verran biisistä vielä, että en tietääkseni ole ryömimisvuosinani antanut aihetta tai inspiraatiota Ikuriin päin, mutta jonkunlaiselta kohtalolta tämä biisi vaikuttaa. Nauttikaa, pullakamut!

Luultavasti Omar-munkki

Jotenkin olen onnistunut välttelemään Omar-munkkeja, vaikka tuotehan lanseerattiin jo viime keväänä. Ei ole ollut tarkoitus, mutta jotenkin ne ovat vain jääneet välistä. Nyt tuli kuitenkin oikaistua tämä epäkohta, kun pääsin välipäivänä kokeilemaan berliininmunkin ruskeaa kumppania ulkoilun jälkimainingeissa.

Kyllä tuo melko varmasti on Omar-munkki. Mitä sanoo raati?

Pärnävaara on Joensuun lähiseutujen parhaita hiihtomestoja, ehkä. Ei tule itse juuri sivakoitua, mutta nyt tuli huristeltua sinne ihan kävelyajatuksella, kun kadut olivat peilijäällä, ja teki mieli myös nähdä vähän luontoa. Pärnävaara on siitä erikoinen paikka, että kaksi maailman hankalinta ihmisjoukkoa, murtomaahiihtäjät ja koiraihmiset, mahtuvat toimimaan siellä ainakin näennäisessä sovussa, vaikka äkkinäinen luulisi tilanteen olevan vähintään räjähdysherkkä. Tavan kulkijalle tästä on se etu, että siellä on tarjolla ainakin ajoittain kivoja kävelypolkuja ympäri vuoden, mutta pääosin hiihtäjille suunnatusta infrasta hyötyy jokainen. Eli sieltä saa kahvia.

Kahvi oli luultavasti Juhla Mokkaa tai Presidenttiä ja vain hetken seissyttä, joten Omar-munkille oli oikein hyvä pari herkkuhetkeen. Ja miten tuore voi munkki olla? Todella tuore, tästä erikoismaininta kivalle kahviolle! Itse en ole koskaan suuremmin ollut Omareiden perään, vaikka toki ne ihan kelpo makeisia ovatkin, mutta tämä munkki oli tosi hyvä. Hienosti toimi vaaleanruskea kuorrute rasvaisen munkin päällä, ja se mössö sisällä oli myös todella hyvää. Makeahan tuo mötkylä on, mutta ei kai kukaan nyt muuta odotakaan. 4/5.

Ps. Kuulin vähän huhuja, että Fazerin Omar-munkit ja Berliininmunkit ovat eripainoisia. Onko jollain parempaa tietoa, että tekeekö hillo tai kuorrute noin ison eron, vai olisikohan niissä myös eri taikina? 

Valkosuklaapiparkakkukarpalojuustokakku, tupla-arvio

Joulun jälkeen tulikin luovuttua syöpöttelystä heti tuoreeltaan, kun kokoonnuimme tuhoamaan pari kiloa pihvilihaa kurkoporukalla. Sen verran jätettiin tilaa massuihin, että myös bloggaajasuosikkinne pääsivät maistamaan talon tarjoamaa valkosuklaapiparkakkukarpalojuustokakkua tummapaahtoisen sumpin kanssa.

Jumpe.

Risto: Kuva ei tee oikeutta slaissin todelliselle ulkonäölle, vaan oikeasti palanen oli esteettinen kokonaisuus, jossa karpaloiden terve puna väritti skandinaavista juustokakkumaisemaa. Ja se maku, voi elämä! Kyllä oli hyvät pyhät kahvileipärintamalla, kun tällaistakin pääsi syömään. Karpaloiden kirpakkuus tuki valkosuklaan makeutta ja piparkakun makeutta suvereenisti, ja kukin mauista erottui kokonaisuudesta terävästi mutta liioittelematta. 5/5. Vanha kuomamme Mikko olisi ollut tämän edellä polvillaan, sillä juuri tämänkaltaiset pehmeitä ja kirpeitä makuja yhdistävät kahvileivät ovat miehen mieleen. Kiitos Lady T tästäkin! Mitäs valehtelee Kaisu?

Kaisu: Ei tuommoisen tortun edessä pysty taipumaan valehteluihin tai edes hillitsemään kehuryöppyä. Todella hyvä kakku! Karpaloiden kirpeys yhdistettynä kermaiseen valkosuklaatäytteeseen ja piparkakkupohjaan oli lyömätön yhdistelmä ja vaikka massu oli jo ennestään täynnä makoisaa pihviä, niin saattoi Leinoskan lautaselle siirtyä kakkupala jos toinenkin. 5/5.