Omar-munkki, feat. Markku

Tämä merkintä on jälleen vierailijan käsialaa, sillä mr. Markku sai käsiinsä Fazerin Omar-munkki-uutuuden rahaa vastaan.

Eilen erään työpaikan kuppilan ystävällinen  täti esitteli Fazerin uutuutta: Omar-karkeista tehdyllä kuorrutteella ja täytteellä toteutettua munkkia. En silloin vielä sortunut testaamaan, mutta asia jäi kuitenkin hieman kutkuttamaan. Niinpä sitten tänään päätimme suunnata lounaskahville toiseen kuppilaan ja kun päätös tästä oli tehty, päätin samalla, että nyt sitten testataan Omar-munkki. Kahviossa oli laitettu jo vappukoristeet paikoilleen – serpentiinejä ja vähän muuta asiaan kuuluvaa härpäkettä. Näin munkkitestiä ajatellen se tietenkin on erinomainen juttu, koska vappu on varmasti munkinsyönnin huippuaikaa. Perinteisesti vappumunkki on tietysti sokerikuorrutteinen, mutta kaikki muutkin viritykset kelpaavat kyllä.

Herkut.

Eipä siinä sitten kuin Omaria lautaselle, mukiin sumppia ja pöytään istumaan. Munkki näytti päällisin puolin kovasti Berliinin-munkilta ja epäilen, että valmistaja käyttää tosiaan samoja munkkeja kaikkien eri kuorrutettujen versioiden tekoon. Ensivaikutelma munkista oli hieman rasvainen, mutta valmistustavan huomioiden tämä kuuluu asiaan. Tuoksu ei ollut mitenkään erikoinen, ehkä siitä saattoi juuri ja juuri olla aistivinaan Omar-karkkien ominaistuoksua. Ensipuraisu ja suuhun leviää sellainen kohtuullisen miellyttävä kermainen makeus. Ei paha! Sumppia perään ja aistimukset kertoo, että yhdistelmä pelittää ihan kohtuullisesti. Kuorrutus on hieman tahmea olematta kuitenkaan yhtään sitkeä. Muutaman suullisen jälkeen löytyy myös täyte: hyvin pehmeä ja hieman hyytelömäinen. En päässyt ihan täyteen varmuuteen, että onko täyte peräti samaa tavaraa kuin kuorrute, mutta ilmeisesti näin oli. Mielestäni kuorrutteessa oli selvemmin aistittavissa Omar-karkkien maku.

Koska kahvi oli ihan perushyvää ja munkki oikeastaan jopa positiivinen yllätys, niin kokonaisuus ansaitsee mielestäni arvosanan 4/5. Varmaan joku Omar-karkkien ystävä antaisi heittämällä arvosanaksi jopa 5/5, mutta setti oli hieman liian makea minun makuuni.

Teksti ja kuva: Markku

Riston lisäys: Tuo pitää kyllä kokeilla itsekin! Makeus vähän jännittää, mutta avoimin mielin.

Juhlaa kahvitauolla (feat. Mikko)

Vanha ystävämme Mikko on uskaltautunut Heurekan jälkeen taas kahvileipien ääreen, joten ohessa vierailijan merkintä:

Taannoin työkaveri ilmoitti tuovansa munkkeja työpaikan kahvitauolle. Ilmoitus oli piristävä yllätys, sillä hetki ennen sen saapumista olin vaipumassa epätoivoon erään jokseenkin vastenmielisen työhomman vuoksi.

Munkeilla juhlistettiin työkaverin synttäreitä, ja ne nautittiin kahvin/teen kera. Kofeiiniherkkänä henkilönä valitsin suun kostukkeeksi teen ja munkiksi hillitysti sokeroidun mutta kooltaan uhkean yksilön.

Setti.

Munkin ja teen kokonaisuus oli valehtelematta hyvä. Niiden maut ja suutuntumat täydensivät toisiaan, ja liukkaaksi rasvatut hiilarit piristivät kummasti mieltä harmaan sateisena kevättalven aamuna. Ainut särö makukokemuksessa oli hillon uupuminen ensimmäistä puraisusta. Ennätin jo ajatella, että olinko (taas) valinnut hillottoman munkin. Pelko osoittautui turhaksi, sillä kolmannella puraisulla tavoitin mansikkahillon, jonka makeus ei jättänyt kylmäksi.

Munkin ja teen kokonaisuus ansaitsee täydet 5 tähteä. Tähtien määrää nostaa munkkien tuoma piristys työpäivään. Synttärit on mitä mahtavin syy ilahduttaa työkavereita munkeilla. Suuri kumarrus, hatunnosto, niiaus ja kiitos työkaverilleni, joka teki synttärimunkeilla juhlahetken arjen keskelle - Respect my friend!

Teksti ja kuva: Mikko

"Äänestäminen on kansalaisvelvollisuus"

Seppo Hovi sutkautti aikanaan otsikon mukaisesti mainostaessaan Tenavatähden finaalia. Vieläkin kalvaa, kun sitä miettii. PKO:n ei tarvinnut vedota edustajistovaaleissaan samalla tavalla hyvän kansalaisen velvollisuuksiin ja omaantuntoon, vaan aktiivisuus taattiin lahjomalla äänestäjät antamalla heille mahdollisuus lunastaa kahvia, limonadia tai pullakahvit ketjun myymälöistä tai huoltoasemilta. Luulen, että tällä systeemillä varmistui ainakin se, että jokainen yli 65-vuotias vaivautui uurnille. Mutta toki ilmainen tavara on aina ilmaista tavaraa, vaikka sen maksaakin muissa tuotteissa.

Oletin, että pullaksi täytyy ottaa kuukauden tarjoustuote, mutta yllätyksekseni sainkin valita pullan vapaasti aakkoshuoltsikalla. Valitsin tietysti listan kalleimmasta päästä omenakamman, vaikka tarjolla oli myös munkkirinkilöitä, korvapuusteja ja dallaspullia. Nielemistä helpottamaan otin tummapaahtoista Kulta Katriinaa ja maitoa sen verran, että kahvin väri täsmäsi kesäkuiseen Karate-Mauriin.

Kahvi oli yllättävän hyvää, vaikka näyttikin värinsä puolesta seisseen pannussa hyvän tovin. Tuon ketjun sumppia mollataan nähdäkseni ajoin turhaan, koska ainakin tummapaahtoiset versiot ovat minusta olleet oikein hyviä. Omenakampa oli myös ihan jees, mutta valitettavasti paistoaika oli ollut piirun liian pitkä, mikä oli tehnyt tuotteesta piirun verran kuivan. Makukin oli hyvä, mutta ei päässyt kuitenkaan yllättämään millään tavoin; esimerkiksi aavistus vaniljaa olisi voinut nostaa tuotteen pisteitä.

Koko on kohdallaan, mutta vasemmassa reunassa näkyy tuo aavistuksen liian pitkä paistoaika.

Kokonaisuus saa nyt 3/5 tähteä, koska omenakammasta ei saatu ihan parasta irti. Hieman lyhyempi paistoaika ja vielä lämpöinen rakenne, niin nelonen olisi ihan selvä peli.