Aamupala kanelikierteellä

"Kaikki alkoi ihan viattomasti riisipuuron maustamisella jouluna 1997. Perhe ei selvästi huomannut mitään, mutta tuosta alkoi vuosia kestänyt addiktio. Viihdekäyttövaiheessa riisipuuro porisi kotona hieman aiempaa useammin, ja kahvileiväksi valikoitui aina korvapuusti dallaspullan sijaan. Pikkuhiljaa sietokyky kasvoi, ja esimerkiksi omenapiirakkaa ei meinannut enää nähdä paksun maustekerroksen alta, ja kylkeen piti ottaa vielä muutama ässäkeksi piiskaamaan vaikutusta. Lopulta päivät kului etsiessä Kotikokin sivulta reseptejä, ja addiktille kävi niin alkupalat, pääruoat kuin jälkkäritkin. Olin syvällä."

Ohessa on pieni näyte suunnittelemastani addiktin elämästä kertovasta kirjasta "Kanelikierre". Toisenlaista kanelikierrettä tuli kokeiltua eilisaamuna, kun päädyin työkomennuksella syömään aamupalaa Ciao! Caffe -kahvioon Helsingin Ruoholahdessa. Energiavajauksesta kärsivä aamunälkäinen otti alkupaloiksi croissantin kahvilla ja omenamehulla, ja nälän vielä vaivatessa matkalainen jatkoi herkutteluun kanelikierteellä.

Kyseinen tuote oli aika tuhti, ja en suosittele moista epäterveyspommia kenellekään jokapäiväiseksi leiväksi. Maultaan pulla oli todella onnistunut, ja siinä oli poikkeuksellisen paljon herkullista möhnää, joka tuo kaikkiin korvapuustiperheeseen kuuluville tuotteille paljon kaivattua mehukkuutta. Kuvun alla säilytetty rulla oli myös säilynyt pehmeänä, joten eipä tuossa juuri valitettavaa ollut. Kahvi oli ihan maukasta perusfiltteritavaraa, mutta nyt tuohon kohtaan olisin ehkä kaivannut tummapaahtoisempaa aistikkaampaa tavaraa. Eli nyt ollaan ihan viitosen nurkilla, mutta tähdet jäävät kuitenkin juuri ja juuri neljään. Lämpöisempi pulla tai pikkaisen aistikkaampi mokka olisi tuonut vielä yhden tähden lisää. Yhtä kaikki, nämä pullakahvit tekivät aamupäivästäni paremman.

Vastapuolen kuppi ei ollut minun vaan edellisen asiakkaan. Kuvassa herkku näyttää aavistuksen isommalta, miltä se vaikutti reaalimaailmassa.

Pullaa lentokoneessa

Oli työperäistä käyntiä Ranskassa viikolla, ja lentämällähän sinne tuli suorittua. Matka taittui useamman lentoyhtiön voimin, ja mukava yllätyksenä KLM laittoi pöytään pullakahvit välillä Helsinki-Amsterdam. Yllätys oli erityisen mukava, kun tuntuu, että vuosi vuodelta lennoilla tarjottu mehukin käy laihemmaksi, niin kaiken kiinteän ottaa hyvin mielin vastaan.

Nyt tulee muistaa, että lentokoneruoaltahan ei odoteta ihmeitä maullisesti saati määrällisesti. Lisäksi koneen alhainen ilmanpaine tiputtaa osan makunystyröiden herkkyydestä pois pelistä, joten jo valmistusteknisesti lentokoneruoassa pitää oletettavasti vähän kikkailla. Joten lentokonepullakahvit arvioidaan lentokonepullakahveina, eikä niitä voi suoraan verrata esimerkiksi leipomopullakahveihin.

KLM toppasi kahvillaan monta kilpailijaansa, sillä parkkihapon pinnalle lorautettiin ihan aitoa maitoa isosta tölkistä, eikä tarvinnut itse sotkea pöytää ja syliään niillä ikuisesti säilyvillä minimaidoilla. Pulla oli korkeapainepussiin pakattu näppärä söpöläinen, joka oli olevinaan jonkinlainen hollantilainen muffini. Kooltaan vaatimaton kökkö ei jättänyt kovin syvää muistijälkeä, mutta kyllähän siinä makeutta ja jotain hedelmäistä vaniljamaisuutta kuitenkin oli maistavinaan. Oikein hyvä tuote lentokoneessa tarjoilluksi, joten kyllä tämä kokonaisuus ansaitsee 4/5 lentotähteä.

Ihmettelin vähän erittäin tiukkaan paineistettua pakkausta, kunnes tajusin ajatella kabiinin normaalia pienempää painetta.

Kuin kahvileipä mutta pienempi.

Miksi joku ei haluaisi pullaa?

Aina välillä (ai jumaliste miten oksymoroninen mutta arkipäiväinen ilmaisu) saa lukea lehdistä tai somesta valitusta siitä, että jossain on joku lapsi tai aikuinen tai nuori tai vanhus tai muun ilmeisen kategorisen ihmisryhmän edustaja on käyttäytynyt havaitsijan normeihin sopimattomalla tavalla. Tämä tietysti antaa ylivertaiselle havaitsijalle oikeuden, kenties jopa velvollisuuden, vuodattaa kollektiivista sielua kouraisevan tarinan sosiaaliseen mediaan jakamista ja tykkäämistä odottavin saatesanoin. Havaitsijoista parhaimmat ottavat jopa yhteyttä iltapäivälehtiin salaa kuvatun evidenssin kanssa ylittääkseen uutiskynnyksen kertomalla, että jossain on havaittu typeryyttä tai epäoikeudenmukaisuutta.

Tänään jouduin itse lähes-paheksujan asemaan kaupan kassalla, kun yksi täysikasvuinen ja kaksi vielä varttuvaa tarinoivat kuuluvaan ääneen ostoksistaan takanani. Isompi pienistä kysyi, että onko tarkoituksena laittaa pulla kolmeen osaan kaikkien pullaosuuden varmistamiseksi, johon täysikasvuinen vastasi myöntävästi. Kauppa kohahti, kun pienin sanoi: "Mie en halua pullaa."

"Mie en halua pullaa."

Sanat, joita kukaan ei halua kuulla.

Ei kukaan.

Ilmeisesti pieni  tajusi kuitenkin heti, että mitä tuli sanottua, kun hän korjaili puheitaan jatkaen: "Tai ehkä ihan vähän". Hieno paikko! Mutta laittaahan tällainen ajattelemaan.

Huvituskuvana ensimmäiset vappuviikon munkkikahvit. Erittäin hyvä setti; Heinosen munkit ovat hinta-laatu-suhteeltaan parasta A-ryhmää.

Ps. Eikö muuten synnykin sellainen dramaattinen Remeksen kirjojen takakansifiilis muutaman sanan kappaleilla?

Vappupäivän munkkikahvit

Vappuna tulee aina herkuteltua pääsiäismunilla ja joulukinkulla. Viiiitsi vitsi: munkkejahan silloin tietysti syödään, jos mikään pysyy alhaalla. Tänä vappuna munkkeja tuli pupellettua varsin maltilla, sillä koko vappuviikon saldoksi taisi jäädä kahdet munkkikahvit, joista jälkimmäiset nautin vappupäivänä KahviOnnin aurinkoisella terassilla Joensuun kävelykadulla.

Torin nurkilla oli mukava vappupöhinä ja paljon väkeä, ja sehän on kiva silloin! Tästä toki seurasi se, että ehdin lähes luopua toivosta jaksaa jonottaa mihinkään munkkikahvien perässä, mutta lopulta näin kutsuvan pikkukahvion olevan ovi ammollaan. Tarjolla oli monenlaista makeaa kahvileipää, mutta munkkikahveillehan nyt oli tarkoitus mennä, joten valinta oli harvinaisen helppo. Laskin mukavan kokoiseen kuppiin Juhla Mokan -standardipaahtoa ja otin lautaselle rinkilän ja heitin jonkun kevyen sutkautuksen myyjälle.

Kahvi oli tosi hyvää, ja jotenkin normipaahtoiset kahvit ovat taas ruvenneet pelittämään itselle mainosti vaihteluna tummemmalle paahdolle. Juhla Mokka on nöyrä ja tasainen suorittaja, kahvien kotimainen työjuhta. Munkki oli vielä lämmin, josta tulee ehdottomasti plussaa. Valitettavasti minun on kuitenkin tunnustettava ikäväkseni, että munkista uupui hieman jotain, kenties kardemummaa oli turhan niukalti? Ei rinkilässä toki mitään vikaa ollut, ja ilokseenhan sen söi, mutta mahtavista olosuhteista huolimatta kokonaisuus ei kolissut nyt ihan keskelle maalitaulua. Munkkikahveina tämä saa nyt 3/5 tähteä, mutta kokonaisuutena aurinkoisen vappupäivän ulkoilmamunkkikahvit ovat toki neljän tähden arvoiset. 

Erittäin asiallinen kombo: aurinkoinen sää, ei kiirettä lain, munkkikahvit ja tuore lehti luettavaksi. Artikkeleissa käsiteltiin esimerkiksi karhupeijaisia.