Läksiäispullakahvit

Lopetin viime vuoden lopulla työt eräässä elävän musiikin organisaatiossa ja sain kunnian perehdyttää seuraajaani tehtävään kolmen viikon ajan. Hyvin onnistuin perehdyttämään hänet etenkin pullakahvimieltymykseni osalta ja ilokseni sain huomata, että seuraajani ei myöskään pullakahvikuppiin ja -lautaselle sylkenyt.

Viimeinen työpäiväni nimittäin alkoi siten, että manttelinperijä kutsui minut työpaikan keittiöön ja hän oli kattanut pöydän koreaksi eriparisilla kahvikupeilla ja keskellä pöytää napotti kannellinen pahvilaatikko, joka epäilemättä sisälsi jotain pullantapaista. 

Avasin laatikon ja siellä oli upein näkemäni pulla-asia koskaan. Sylkeä alkoi erittämään sitä vauhtia, ettei se helpottunut millään muulla kuin aimo siipalella herkullista pullaa. Leikkasin palasen ja tarkempi tutkiskelu kertoi herkun koostuvan pullapohjasta ja vaniljatäytteestä mustikkaraidoilla. Pulla oli käyty hakemassa Pullapuodista.

Oli nimittäin suunmukaista pullaa, ettei paremmasta väliä! Ensimmäinen pala katosi melkein ikeniin, joten kokemus oli täydennettävä toisella viipaleella. Palanpainikkeena oli tummapaahtoista mokkaa. Pullaa jäi vielä kotiin viemiseksikin ja riitti ihmeen kaupalla vielä seuraavaksi päiväksikin. 

Nämä olivat merkitykselliset pullakahvit monella tapaa ja pulla oli erinomaista eikä kahvikaan tuottanut pettymystä.

Arvosana: 5/5