torstai 27. huhtikuuta 2017

Ismo Alanko yksin -tarjoilut

Suomirockin monipuolisin ja karismaattisin kameleontti Ismo Alanko kiersi ja soolokiertää parhaillaan pitkin Suomen syrjäkyliä. Mies päätyi myös soittamaan kotiseuduilleni Kiteelle männä sunnuntaina, ja aikataulujen salliessa tuli hoidettua itselle lippu tapahtumaan. Yllätys oli melkoinen, kun lipussa seisoi, että hintaan ei kuulu ainostaan sisäänpääsy ja narikka vaan myös alkutarjoilut. Hieno konsepti!

Ajeltiin kotiseuduille parin suuren maailman meininkiä haikailevan kamun kanssa. Aikataulut passattiin siten, että olemme varmasti Kiteesalin kahvassa kiinni, kun tarjoilut alkavat. Meidät opastettiinkin noutotiskin ääreen kuin paremmatkin kutsuvieraat, joten meininki vain muuttui asiallisemmaksi. Tarjolla oli jonkunlaisia kasvispasteijoita, suklaista kuivakakkua ja kahvia tai teetä.

Valitettavasti kakku oli kyllä itsessään pieni pettymys, koska se tuntui hieman kuivalta. Toisaalta tulee muistaa, että se oli varmaan päivän neljäs kahvileipä, niin voi olla, että jopa pientä hetkellistä kyllääntymistäkin oli mukana. Kahvi on juuri sellaista, mitä se on tuollaisissa tilaisuuksissa; voit tarkastaa edellisen merkinnän. Mutta kyllä tuolla kolmeen tähteen kuitenkin päästään, sillä konteksti pelasti tässä paljon.


Asettelussa auttoi Lady-M; itse en olisi tajunnut tuota lippua noin hienosti tuohon asetella. Huom! Tassin röplyytykset ovat termospönttöoperaattorin, ei minun, käsialaa.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Infotilaisuuskahvit

"Olisi sellainen infotilaisuus."
"Jaa."
"Tämä koskee myös sinun töitäsi."
"Jaa"
"Ja on oikeastaan aika tärkeää."
"En ehdi."
"Ehditpä, ei ole mitään varmasti."
"On, vaikka mitä."
"On kivaa."
"Silti."
"Livemusiikkia."
"Pyh."
"Pullakahvit."
"Ja se oli 13:30 alkaen, eikö?"

Yllättäen tarjolla oli kääretorttua vaaleanpunaisella ätläkän näköisellä täytteellä, vaikka odotin, että sisäänheittotuotteeksi olisi valikoitu luonteeltaan harmaampaa nisupullaa. Hieman epäilevästi otin slaissin (en kyllä yhtään epäröinyt oikeasti), kun pelotti, että kohta lentelen kolibrina luentosalin yllä sokeripiikin iskiessä. Torttu oli kuitenkin yllättävän maltillinen makeudeltaan, ja itse asiassa jopa aavistuksen mauton. Pinkki tahna paljastui muutaman suullisen jälkeen jonkunlaiseksi vaapukkakreemiksi, ja se oli kyllä tosi maukasta. Hieman enemmän olisin kuitenkin toivonut dominanssia tuomaan luonnetta, sillä vadelma ei maistunut edes joka haukulla. Kahvi oli hyvin standardia kahvitarjoilukahvia, eli spontaaneja aplodeja ei irronnut, mutta kyllähän tuota ilokseen joi. Kuppi oli harmillisen pieni, ja täydennysmahdollisuus oli kymmenen metrin päässä. Millä sitä sieltä hakee? Ei millään. Mutta ilmaistarjoilut ovat sinällään kyllä hyvää tavaraa, 3/5.

Nyt kuva vähän hämää; oikeasti maitokahvini oli vaaleampi sävyltään-