Allekirjoittanut, joka päätyi valitsemaan vaihtoehdoista pieni ja iso kahvi normaalin kahvin, otti aamupalakseen pitkulaisen viineripötkylän vanilja- ja mansikkahilloraidoilla. Päällä oli vielä lapsuuden ykkösherkkua, eli tuollaista äijämäistä pinkkiä sokeripohjaista systeemiä. Sivuhuomautuksena, että JK ruokki miehekkyyttään ottamalla kahvin aveciksi pajunkissamunkin; tutustumisen väärti tuote sekin.
 |
| Viineri ja kahvi pöytätasolla. |
Jo nuorna miehenä pidin pitkulaisista viinereistä, ja tämä toi muodoltaan mieleen ikiaikaisen suosikkini ruotsalaisen viinerin Ikosen Kotileipomon 90-luvun valikoimista. Tässä on kuitenkin luumumarmeladin sijasta toisenlainen hillo valittuna, joten aivan suoraan tuotteita ei voi verrata. Lisäksi taikina on tuotteissa hyvin erilainen, sillä tämän yksilön pohja pysyi hyvin kasassa, kun toisenlaisissa viinereissä voitaikina tuppaa murenemaan.
Maultaan viineri oli ensiluokkainen. Riittävä rasvaisuus piti kokonaisuuden mehukkaana, ja vähemmän yllättäen myöskään sokeria ei oltu unohdettu, joten kyllähän tuossa oli hyvän kahvitteluhetken ainekset kasassa. Myös kahvi oli oikein mainiota; ei spontaaneja kolminkertaisia eläköön-huutoja mutta ei tarvinnut myöskään irvistellä edes santsikupin kohdalla. 4/5, ja viimeinenkin tähti voisi löytyä, jos bloggaajan makuaisti olisi kyhössään.
