Runebergintorttu on outo tuote. Tiettyä arveluttavuutta tiiviissä makeassa paketissa. Periaatteessa siinä on ainesta alkuvuoden hitiksi, ja se näyttää hyvältä. Siinä taitaa olla viinaakin. Kuitenkin siinä maussa tuntuu olevan jotain vilppiä; kenties kökölle ominainen karvasmanteli (Mitä se muuten on? Ja kuka keksi laittaa sitä kahvileipään) on se, joka laittaa minut yleensä valitsemaan tähän aikaan vuodesta mieluummin laskiaispullan.
Tänään töissä tuli hyvä sauma kokeilla jotain runebergmaista kuvetta kaivamatta, kun työpaikan kahvivastaava oli poiminut kaupan hyllyltä Runebergin piirakkaa tarjolle iltapäiväkahville (kirjoitusasu paketissa oli noin, mutta en löydä tuotteeseen linkkiä). Sopii! Asetelmat onnistuneelle pullakahvihetkellä olivat hedelmälliset, sillä päivän aikataulutetut työhommat oli taputeltu, joten yllättävä kahvileipätarjoilu oli kurssissaan. Lisäksi uusia tuttavuuksia on pullarintamalla aina mukava kopaista.
 |
| Omasta setistä jäi ottamatta kuva, niin tässä työkaverin versio aiheesta. Yhden tuollaisen slaissin söin. |
Piirakka oli todella hyvää. Yleensä kovin dominantti karvasmanteli ei päässyt nyt sotkemaan hyvää tuotetta, ja tuote oli lähempänä perinteisempää nisua. Toisaalta myöskään rommi ei maistunut kovinkaan voimakkaasti, niin ehkä tämä toimii kevyenä laskeutumisena kovempiin aineisiin. Luultavasti runebergintorttuhipsterit eivät kajoaisi tuohon pitkällä tikullakaan, mutta kahvileipänä se toimi tuossa hetkessä oikein hyvin.
Piirakkasiivun kyytipoikana nautin perusfiltterimokkaa maidolla vähän huonosti huuhdellusta närästyslääkemainoskupista. Iltapäiväkahvi on aina hyvää, koska se on sopivaan aikaan lounaskooman ja kotiinlähdön välillä, joten sitä ei tarvitse sen täsmällisemmin arvioida.
Yllättäen tämä kokonaisuus saa jopa 4/5 tähteä, vaikka hieman epäilevästi suhtauduinkin tuotteeseen. Edelleen valitsen helmikuun hiteistä laskiaispullan runebergintortun ohi, mutta kyllä tuossa piiraassa on ainesta kahvipöytään jopa ykköstarjottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti