maanantai 6. helmikuuta 2017

Korvapuustijuustokakku, tupla-arvio

Korvapuustien kanssa on syytä olla varovainen. Klassikkostatus on hankittu vuosikymmenien kuluessa maalaistalojen leivinuunien arinoilla karjalanpiirakoiden jo kypsyttyä, ja kaupungistumisen ja teollistumisen myötä korvapuusti on levinnyt myös lähiöiden sähköuunien kautta ympäri karun pohjolan. Tätä asemaa ei horjuta mullistukset eikä suhdannevaihtelut, mutta kaikenlainen soveltaminen on siltikin syytä tehdä varoen ja alkuperäistä kunnioittaen. Julia taannoin jo avautuikin jostain halvatun sitruunakorvapuustista, ja minulle on joskus tarjottu lähes syömäkelvoton korvapuustiproteiinipatukka. Toisaalta korvapuustijäätelö (olikohan Aino?) olikin taas oikein hyvää tavaraa, joten peräänkuulutan vain ja ainoastaan harkintakykyä. Aivan samoin kuin on syytä olla varovainen coveroidessa esimerkiksi Stairwayta to heavenia. Jos muuttaa jotain, niin se on parempi tehdä viimeisen päälle.

Kun Kaisu mainitsi, että kahvivieraalle voisi olla tarjolla korvapuustijuustokakkua, niin voitte arvata ajatukset. Toisaalta Kaisun tyylitajuun uskaltaa luottaa, mutta miten oma ajatusmaailma ottaa vastaan moderniin ympäristöön upotetun klassikon? Tämä piti selvittää, joten Nopeahuoli alle ja suunta Keski-Karjalan sydämeen. Samalla pääsi myös koeponnistamaan uudella kahvimyllyllä jauhetuista pavuista laitetun astetta vereksemmän parkkihapon.

Myös ulkonäössä on tiettyä korvapuustimaista kajastusta.
Kahvikone oli rikki, niin nyt kahvi kursittiin kasaan pressopannulla. Oikein toimiva systeemi tuokin, Risto-approval. Kahvi oli hyvää, ja talonväki oli myös hoitanut vieraalle maitoa sekaan. Mielenkiinnolla odotan, että millaista suodatinkahvia tuolla kombolla saa aikaan, kun kuitenkin olen pohjimmiltani filtterimiehiä.

Ja sitten se kahvileipä. Nyt oli muuten korvapuusti seikkailemassa juuri oikeassa ympäristössä! Fariinisokeri, rasva ja kaneli sopi juustomössöön täydellisesti, ja yllättäen Digestive-keksipohja komppasi yhdistelmää täydellisesti. Vilppiä ei tarvinnut edes epäillä, vaan nyt oltiin asian äärellä. Toinen pala tuntui jo ajatuksena vähän huonolta idealta, mutta ei voinut mitään. Teki mieli säästellä vitosta, mutta ei kyllä pysty: 5/5. Kiitos paljon Kaisu! Varmaan omassa merkinnässäsi myös kerrot, että mille vuorelle piti kiivetä, että sait tämän reseptin kaiverrettuna kivitauluihin?

Kaisu:

Eräänä kauniina päivänä surffailin internetissä vailla sen kummempaa päämäärää, kun iltapäivälehden sivua rullatessa silmä tarttui sanaan "korvapuustijuustokakku". Oli pakko klikata ja selvittää mistä oli kyse ja klikkaus johdatti minut kakun reseptiikan pariin. Pläräsin ohjeen ja tulin vakuuttuneeksi sen kaloripitoisuudesta eli makoisuudesta ja tallensin sivun muistiin odottamaan sopivaa hetkeä sen valmistamiselle.

Päätin kyllä heti, että tätä kakkua haluan tarjota bloggaajakollega-Ristolle, kun hän tulisi käymään. Joka viikko toivoin kuulevani kyläilykutsuun myöntävän vastauksen ja melkein jo ehdin luopua toivosta hänen saapumiselleen. Kunnes vihdoin koitti se sunnuntai, että veli ehti pyörähtämään kylättelemässä.

Kakun valmistin edellisenä iltana ja jos jo kakun ainesosaluettelo sai minut vakuuttumaan sen hyvyydestä, niin uunista leijaileva tuoksu vain vankisti odotuksiani. Nyt ollaan hyvän äärellä.

Sitten vihdoin pääsimme maistamaan kakkua ja kyllähän se oli hyvä ellei jopa loistava. Korvapuustin makua siinä tunnisti ja mehevä täyte yhdistettynä rapsakkaan ja napakkaan pohjaan toimi erinomiasesti. Nam!

Yksi pala riitti hyvin yhdelle kahvittelukerralle, mutta pohdinnat siitä että voiko loppukakun pakastaa voi heittää romukoppaan. Voisi varmaan jos sitä jäisi jäljelle. Omakehu haisee, mutta kun kyse ei ollut omasta reseptistä, niin annan täydet 5/5.

Kakkuresepti löytyy täältä: http://www.iltalehti.fi/pippuri/201701112200052062_ah.shtml