Pataan tuli

Työreissun illallisella kävi nolosti. Ei pystynyt vetämään juustokakkua loppuun, kun juomana oli Baileys-kermalikööriä. Ei mitenkään.

Ps. Mitkä ovat aikuisiän diabeteksen ensioireet?

Voittaja

Posso

Hyvää on possokin. Ehkä kuitenkin tuo yksilö oli pikkasen kuivakka. Laitetaan 4/5.

Matkaevästä Korupirtistä

Kuulin taannoin Kotkan ja Myllykosken kutsun, ja helatorstaina sattui sopiva hetki vastata kutsuun. Perinteisesti Kymenlaakson seutu on ollut minulle hyvä ja tarjonnut possoja, merellistä maisemaa, musiikkijuttuja ja ankeutta.

Sen verran tuli heittäydyttyä, että pyyhkäisin viimeiset kilometrit lähempänä itäistä rajaa kohti Vaalimaata perinteisen Taavetin kohdalta Haminaan -reitin kautta. Onnekkaana sattumana kahvihammasta rupesi kolottamaan tiellä 387, ja Ylämaan kohdalla sattui aiemminkin minulle suositeltu Ravintola Korupirtti.

Ravintola Korupirtti henkii vanhaa teboilmaista henkeä hirsiseinillä ja maltillisella sisävalaistuksella. Myös ruokatarjonta lihapiirakkoineen ja lehtipihveineen vei minut ajatuksissani pre-latte-aikoihin. Asiakaskunta koostui lähinnä paikallisista miä-kieltä puhuvista lounastaukoa viettävistä tai kaltaisistani uteliaista ohikulkijoista. Ihan älyttömän kiva fiilis jotenkin tuossa mestassa!

Kun nyt olin päässyt ajatuksissani jo noin kauas, niin päädyin myös ottamaan kahvileiväksi perinteisistä perinteisimmän, munkkirinkilän. Pihteihin osui varsin pullakka yksilö riittävän haromisen jälkeen, ja kyytipojaksi otin Juhla Mokkaa siitä pyöreänmallisesta kahvipannusta, jonka alle voisi kuvitella 50-pennisen lämpölevyllä.

Suorin imailemaan herkkuni terassille, ja sotkin oven kanssa säätäessäni koko tarjottimen kahvilla, mutta jäi sitä tilkka kuppiinkin. Munkki oli rasvainen ja makea, kahvi oli todella hyvää ja tuoretta, ja aurinko paistoi. 5/5. Upea matka.

Sen verran vielä pitää mehustella tätä elämystä, että ulkona oli täysi pöydällinen työmiehiä syömässä ja tupakoimassa ja kahvittelemassa. Kaikkien kliseiden mukaisesti seurueen olisi pitänyt jutella kaljoittelusta ja sähkösaunan ankeudesta ja kinastella huskin ja jontikan parhaudesta. No sittenpä ei; isännät juttelivat todella asiantuntevasti EU-maiden eroista yritystoiminnan tukemisesta, esimerkkinä Italian pk-yritysten lukumäärät. Voi morjens, että otti hipin ennakkoluulot kyytiä. Kiitos Ravintola Korupirtti, tämä oli ehkäpä vuoden paras kahvitauko.

Hirmu onnistunut kompositio tässä kuvassa. Voin antaa kuvausvinkkejä halukkaille.

Laskettelupullakahvit

Laskettelu on kivaa puuhaa, ja berliininmunkkikahvit sopii hyvin siihen yhteyteen. Ylellinen mutta ei pröystäilevä kombo. Ajatukselle 5/5, toteutus ehkä 3/5, kun en nyt mausta juuri mitään muista. Tai laitetaan 4/5, koska lumiluistimet oli niin hienot!

Perusasioiden äärellä.

Hirviön rakentaminen

Kuten edellisestä Markun päivityksestäkin kävi ilmi, niin Amica-kahvioilla on tapana pitää erilaisia kahvileipäteemapäiviä. Helkkarin asiallista toimintaa tuollainen rakenteiden ravistelu, vaikka euron voisilmäpullan poistuminen edellisten sopimusneuvotteluiden jälkeen hieman Amican pisteitä laskeekin. Mutta hyvää meininkiä on pitää tuollaisia hassuttelupäiviä.

Laskiaisen tienoilla asiakkaille annettiin mahdollisuus tappaa itsensä teemalla "Rakenna oma laskiaispullasi". Eli valmiiksi siipaloidun nisun väliin, tai kahden puolikkaan päälle sai latoa kaikkea, mitä tiskiltä sattui löytymään. Ainakin Metrian uusitussa kahviossa tarjolla oli neljää erilaista vaahtoa (standardi-, Omar-, Marianne- ja mantelimassa), paria hilloa (ehkä mansikka ja vadelma) ja sitten erilaisia ripotteita (ehkä viime vuoden toiseksi hienoin oppimani sana), kuten esimerkiksi murskattuja keksejä ja karkkeja. Ja ihan niin kuin vitsin viimeistelyksi kuluttajaa yllytettiin tällaiseen touhuun liikuntailtapäivänä.

Jotenkin pahaa tekee muistella tuota herkkua. Miksi piti ahnehtia.

Huolimatta runsaasta tarjonnasta voi toki toimia järkevästi ja keskittyä parin täytteen kivoihin yhdistelmiin ja tehdä pullasillisalaatin sijasta puhtaita makuja korostavan pikkuherkun, joka menee kahvin kanssa pienenä lisänä. Minä rakensin hirviön. Kaikkia vaahtoja, kahta hilloa, joista molemmat valui lautaselle ja paria ripotetta vielä päälle. Henkilökunta oikein yllytti. Oli varmaan kivaa?

Olihan se ihan älyttömän hyvää, mutta eihän siitä hirmu hyvä olo jäänyt. 5/5.

Kinder-kakku, feat. Markku

Varsinainen pullistiimi ei ole nyt ennättänyt kirjoitella pullakahveista, mutta onneksi hyvä pullisystävämme Markku on pääsiäisenkin alla rohkea kahvileipäkokeilija.

Lounaaksi nautitun kevyehkön kinkkukiusausaterian jälkeen saavuimme vakiolounaskahville. Tavallisesti tässä vaiheessa tyydyn mukilliseen teetä, mutta nyt jo lounasta maksaessa silmiin oli pistänyt keskiviikon tarjous: pala Kinder-kakkua ja kahvi 3€. Kun sama tarjous iski silmään myös kahvipaikassa, niin eihän siihen jäänyt vaihtoehtoja: muki käteen, siihen mokkaa ja tarjouskakkupala lautaselle. No, kakkupaloja oli tarjolla kahtaa eri sorttia. Toisessa vaihtoehdossa päällä oli pieni pääsiäismunan puolikas ja toisessa valkosuklaaraitoja. Pienen arpomisen jälkeen valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Maksutoimenpiteen jälkeen ravistelin voimakkaasti Oatlyn  Ikaffe -tölkkiä ja lorautin kahviin vaahdotettua kauramaitoa.

Pöydässä rakennettiin seurueen avustuksella kuvan mukainen asetelma kakkupalasta, kahvista ja kukasta. Sitten maistamaan. Ensin hörppy kahvia. Se oli vähän haaleaa minun makuuni. Samaisessa kahviossa on myös teen kanssa sama ongelma, eli siis vesi on haaleahkoa ja teekokemus kärsii siitä vähän. Oatly toimii kahvissa kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka pieni viljainen jälkimaku siinä kyllä on. Sitten lusikka käteen ja ensimmäinen lohkaisu kakusta. Pala suuhun ja tunnustelevaa mussuttelua. Leikkuupinta oli hieman kuivunut, muuten kakkupala oli mehevä. Päällinen oli, no kuten voisi arvellakin, hieman Kinderin makuinen ja kohtuullisen imelä lyömättä kuitenkaan liikaa makeahermoja tukkoon. Kakusta tuli kyllä eittämättä mieleen mokkapalat, sen verran lähellä sen maku tuota klassikkoa oli.

Nautiskelin siinä sitten pikkuhiljaa koko palan kahvia välillä siemaillen. Kokonaisuus toimi 4/5-arvoisesti. Jos kahvi olisi ollut jotain kahvilalaatua parempaa kahvia ja kakkupala juuri leikattu, niin yhdistelmälle ei olisi ollut vaikea antaa jopa täysiä pisteitä.

Teksti ja kuva: Markku

Physicumin UniCafen kahvit Kumpulan kampuksella Helsingissä

"Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki

ihmiset ei tunne edes naapuriaan

kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee"

Näin laittoi Danny biisissä Kuusamo. Kolmasosa biisistä lauletaan Baababaa..., kolmasosa moititaan Helsinkiä, ja kolmanneksessa syvennytään Kuusamon hienouteen. Ilmeisesti jämäkkä metsä, sinertävä vaara ja havulle tuoksuva ilma eivät kuitenkaan kanna niin hyvin, että tribuutti kantaisi ilman Helsingin dissaamista. 

Kuten johdannosta voi arvata, edellisessä blogimerkinnässä viitatulla junareissulla tuli päädyttyä Helsinkiin ja jatkettua korvapuustihvittelua Kumpulan kampuksella eräänä päivänä. Kahvia UniCafella tuli hörpittyä parikin kuppia, mutta pullaa otettua vain kertaalleen. Muistan arponeeni siinä korvapuustin ja laskiaispullan välillä, mutta jotenkin ajankohta tuntui laskiaispullalle hieman liian aikaiselta, niin päädyin viikon toiseen korvapuustiin.

Eihän nämä kuvani kyllä hääveiltä näytä.

Kun pihdit kohtasivat korvapuustin pinnan, niin totesin, että kuori oli päässyt jo hieman kuivakaksi. Olin jopa laittamassa pullaa takaisin parin metrin kävelyn jälkeen (en ollut koskenut siihen tietenkään käsin), mutta sitten tuli mieleen, että mitähän muut minusta sitten ajattelisivat. Joten maksoin kiltisti, mutta en voi sanoa, että se tuntui täysin tyydyttävältä kaupalta enää siinä vaiheessa.

Pulla piti sen, mitä ajattelin. Hieman kuivaksi se oli päässyt kuvunkin alla, mutta ei se siitä toki syömäkelvotonta (mitähän se vaatisi?) tehnyt. Mutta korvapuusti on parhaimmillaan tuoreena, ja edellinen junapulla oli onnistunut tässä paremmin, joten pieneksi pettymykseksi tuo jäi. Maku oli kuitenkin perusvarma, ja UniCafen kahvi on samanlaista kahvia kuin kaikkien Suomen yliopistokahviloiden kahvi. Laitetaan 3/5. Luulen, että heti aamusella päästäisiin neloseen, jos korvapuustit ovat vähän tuoreempia. Onko Kumpulan lukijoilla laittaa tästä arviota?

VR:n tarjoilut

Kun juna lähtee Joensuusta kohti Helsinkiä aamukuuden maita, ja matkustaja painelee sinne ilman aamukahvia, niin viimeistään Kiteen kohdalla pullakahvihammasta kolottaa. Tiukasti. Tällä kertaa sinnittelin Kesälahden asemalle asti sillä ajatuksella, että junassahan voi jatkaa kesken jääneitä unia, mutta eihän sellainen nyt onnistu, jos ajatus pullakahveista on vallannut mieleen.

VR:n tarjoiluista kuulee monenmoista laatuun ja hintoihin liittyvää legendaa, ja varmaan osalla näistä onkin vinha historiallinen perä. Omalle kohdalleni ei ole osunut mitään isompia floppeja, mutta yleensä tuleekin junassa mussutettua omia eväitä ja ostettua ravintolavaunusta korkeintaan juotavaa. Tällä kertaa fiilis kuitenkin vaati pullaa ja kahvia, niin piti ryhtyä toimeen.

Tuo paperitasku on yllättävän näppärä pullan kanssa.

En ihan tarkoin muista, että olisikohan tuo kombo ollut tarjouksessa, vai miten päädyin unenpöpperössä korvapuustiin. Saattaa myös olla, että silmämääräinen arvio sen sisältämästä sokerimäärästä täsmäsi sielun vaateeseen paremmin kuin esimerkiksi munkeissa. Kahvi oli varmaankin Kulta Katriinaa tai Juhla Mokkaa, sillä harvoin tuollaisissa paikoissa revitellään. Hyvää se oli ainakin, kuten oli myös korvapuusti. Korvapuusti oli kohtuullisen tuore, vaikkei enää lämmin ollutkaan, mutta noin niin kuin junapullaksi aivan huikea suoritus. Tästä ei osaa VR:ää moittia: 4/5.

Lakumunkki

Voi saakeli, nyt alkaa olla tästä herkusta sen verran aikaa, että hankala on muistaa. Dollysta sen ostin varmaan joku perjantai reilu kuukausi sitten. Ja ihan hyvää se oli. Sisällä oli joku tahna, joka maistui jollain tapaa tutulta, mutta en saanut päähäni, että mistä se maku oli tuttu. Mutta mukavan rasvainen möykkyhän tuo oli, ja lakritsin makua oli sopivasti. Ehkä 3/5.

Asiallista, että sain munkille kopan, niin herkku kulki vahingoitta kotiin asti.