sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Physicumin UniCafen kahvit Kumpulan kampuksella Helsingissä

"Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki
ihmiset ei tunne edes naapuriaan
kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee"

Näin laittoi Danny biisissä Kuusamo. Kolmasosa biisistä lauletaan Baababaa..., kolmasosa moititaan Helsinkiä, ja kolmanneksessa syvennytään Kuusamon hienouteen. Ilmeisesti jämäkkä metsä, sinertävä vaara ja havulle tuoksuva ilma eivät kuitenkaan kanna niin hyvin, että tribuutti kantaisi ilman Helsingin dissaamista. 

Kuten johdannosta voi arvata, edellisessä blogimerkinnässä viitatulla junareissulla tuli päädyttyä Helsinkiin ja jatkettua korvapuustihvittelua Kumpulan kampuksella eräänä päivänä. Kahvia UniCafella tuli hörpittyä parikin kuppia, mutta pullaa otettua vain kertaalleen. Muistan arponeeni siinä korvapuustin ja laskiaispullan välillä, mutta jotenkin ajankohta tuntui laskiaispullalle hieman liian aikaiselta, niin päädyin viikon toiseen korvapuustiin.

Eihän nämä kuvani kyllä hääveiltä näytä.
Kun pihdit kohtasivat korvapuustin pinnan, niin totesin, että kuori oli päässyt jo hieman kuivakaksi. Olin jopa laittamassa pullaa takaisin parin metrin kävelyn jälkeen (en ollut koskenut siihen tietenkään käsin), mutta sitten tuli mieleen, että mitähän muut minusta sitten ajattelisivat. Joten maksoin kiltisti, mutta en voi sanoa, että se tuntui täysin tyydyttävältä kaupalta enää siinä vaiheessa.

Pulla piti sen, mitä ajattelin. Hieman kuivaksi se oli päässyt kuvunkin alla, mutta ei se siitä toki syömäkelvotonta (mitähän se vaatisi?) tehnyt. Mutta korvapuusti on parhaimmillaan tuoreena, ja edellinen junapulla oli onnistunut tässä paremmin, joten pieneksi pettymykseksi tuo jäi. Maku oli kuitenkin perusvarma, ja UniCafen kahvi on samanlaista kahvia kuin kaikkien Suomen yliopistokahviloiden kahvi. Laitetaan 3/5. Luulen, että heti aamusella päästäisiin neloseen, jos korvapuustit ovat vähän tuoreempia. Onko Kumpulan lukijoilla laittaa tästä arviota?

lauantai 27. tammikuuta 2018

VR:n tarjoilut

Kun juna lähtee Joensuusta kohti Helsinkiä aamukuuden maita, ja matkustaja painelee sinne ilman aamukahvia, niin viimeistään Kiteen kohdalla pullakahvihammasta kolottaa. Tiukasti. Tällä kertaa sinnittelin Kesälahden asemalle asti sillä ajatuksella, että junassahan voi jatkaa kesken jääneitä unia, mutta eihän sellainen nyt onnistu, jos ajatus pullakahveista on vallannut mieleen.

VR:n tarjoiluista kuulee monenmoista laatuun ja hintoihin liittyvää legendaa, ja varmaan osalla näistä onkin vinha historiallinen perä. Omalle kohdalleni ei ole osunut mitään isompia floppeja, mutta yleensä tuleekin junassa mussutettua omia eväitä ja ostettua ravintolavaunusta korkeintaan juotavaa. Tällä kertaa fiilis kuitenkin vaati pullaa ja kahvia, niin piti ryhtyä toimeen.

Tuo paperitasku on yllättävän näppärä pullan kanssa.
En ihan tarkoin muista, että olisikohan tuo kombo ollut tarjouksessa, vai miten päädyin unenpöpperössä korvapuustiin. Saattaa myös olla, että silmämääräinen arvio sen sisältämästä sokerimäärästä täsmäsi sielun vaateeseen paremmin kuin esimerkiksi munkeissa. Kahvi oli varmaankin Kulta Katriinaa tai Juhla Mokkaa, sillä harvoin tuollaisissa paikoissa revitellään. Hyvää se oli ainakin, kuten oli myös korvapuusti. Korvapuusti oli kohtuullisen tuore, vaikkei enää lämmin ollutkaan, mutta noin niin kuin junapullaksi aivan huikea suoritus. Tästä ei osaa VR:ää moittia: 4/5.

Lakumunkki

Voi saakeli, nyt alkaa olla tästä herkusta sen verran aikaa, että hankala on muistaa. Dollysta sen ostin varmaan joku perjantai reilu kuukausi sitten. Ja ihan hyvää se oli. Sisällä oli joku tahna, joka maistui jollain tapaa tutulta, mutta en saanut päähäni, että mistä se maku oli tuttu. Mutta mukavan rasvainen möykkyhän tuo oli, ja lakritsin makua oli sopivasti. Ehkä 3/5.

Asiallista, että sain munkille kopan, niin herkku kulki vahingoitta kotiin asti.