Lahdessa järjestettiin taannoin allekirjoittaneen ja muutaman kollegan läsnäoloa kaipaava työaiheinen kokoontuminen. Jokaiseen päivään kuului reilu kahvitauko, ja positiivisena yllätyksenä joku sponsori oli kaivanut kuvetta niin, että kahvin kylkeen oli laittaa siivu pullapitkoa. Alla on kolme rinnakkaisarviota tutuilta naamoilta.
Risto:
Sana kahvitauko työreissun ohjelmalehdykkäisessä ei kerro paljoa. Se voi tarkoittaa yhtäältä itse maksettavaa automaattikahvia ja ajatusta pullasta tai toisaalta tuoreiden kahvileipien ja posliinikuppien painosta notkuvaa pöytää. Täysin ennustamaton systeemi. Tällä reissulla kahvitauko tarkoitti kahvia posliinikupista ja perinnetietoisen oloista standardipullaa, mikä on ainakin ajatustasolla keskitarjoiltavien yläpuolella, kun halutaan pitää pari sataa ihmistä tyytyväisinä pienellä budjetilla.
Valitettavasti pulla oli pieni pettymys. Joidenkin kammoamat rusinat eivät minua säikäytä, jos muu tuote on priimaa. Nyt näin ei kuitenkaan ollut, vaan pullaa vaivasi mauttomuus, jonka arvelimme olevan seurausta vesipohjaisesta taikinasta ja ilmeisestä sokerin puutteesta. Maussa oli jotain nostalgista, sillä tällaista olisi voitu tarjoilla 90-luvulla kodinkoneliikkeen avajaisissa tai rippijuhlissa, jos talonväki näki aiheelliseksi panikoida vielä pyhäaamuna tarjottavien riittävyydestä. Kahvi oli ihan maukasta tavaraa termospöntöstä, ja kyllä tuo setti järjestäjien tarjoamana meni alas mukisematta. Huolimatta sponsoripullasta lahjomaton bloggari jättää tällä kerralla kokonaisuuden tähdet kahteen. Jos olisi ollut sipaista vähän oivariinia pullan pintaan, niin tarina olisi ihan toinen!
 |
| Mikon ja Riston annokset. Maisteri Ikosen annos oli liki identtinen Riston setin kanssa. |
Mikko:
Annos: Musta tee ja pullaviipale
Ennen annoksen nauttimista kuuntelin luentoa, jossa kerrottiin vinkkejä ammatillisen osaamattomuuden vähentämiseksi. Luennosta käteen jäänyt tyhjyyden tunne siirtyi vatsan seutuville hieman ennen kahvitaukoa. Kun kuulin, että kahvilla on tarjolla pullaa, fiilikset hyppäs kattoon: pullan makeus, jos mikä, pelastaa tällaisen aamun.
Ja niinhän se tekikin, tosin vain mielikuvissa.
Pullan mauttomuus teki jonkinlaisen ennätyksen. Siitä puuttui makeus ja kardemumman maku lähes täysin. Lisäksi pullapala oli todella ohut, mikä korosti sen mauttomuutta. Pullan rakenne ja ulkonäkö olivat kyllä kohdallaan mutta sen mauttomuutta ne eivät kompensoineet.
Tee oli kuitenkin hyvää, ja pullaan piilotetut hiilarit piristivät aamua. Kokonaisuus ansaitsee 3/5.
Maisteri Ikonen:
Työmatkallamme Lahdessa seminaaripäivän ohjelmaan kuului kahvitauko, jolloin istahdimme kollegoitteni kanssa yliopiston kampuskahvilan upottavaan sohvaan nauttimaan tarjoiluista, reflektoimaan aamupäivän kokemuksiamme ja imemään itseemme ympäristön kultivoitunutta tunnelmaa.
Minulla on tapana nähdä yksinkertaisissakin asioissa kauneutta ja hyvyyttä, mutta nyt minun oli poikkeuksellisen vaikeaa löytää näitä piirteitä meille tarjoillusta seminaaripullasta. Pullasiivu ei juurikaan pitänyt sisällään makua tai muita aisteja miellyttävällä tavalla ärsyttäviä ominaisuuksia. Pullasiivu toi kyllä mieleen 90-luvun, minne ilolla muistoissain palaan aina silloin tällöin. Kokonaisuuteen kuulunut peruskahvi maistui ihan hyvältä. Näin ollen annan tälle tarjoilulle tähtiä 2/5.
Aurinkoisin kesäterveisin,
Maisteri Ikonen <3
Teksti: Risto, Mikko, Maisteri Ikonen
Kuva: Risto
