Kotipolttoista

En ole mikään kovin aktiivinen jauhopeukalo. Kaupat ovat pullollaan todella asiallisia pullia, torttuja ja viinereitä, ja jotenkin itse ei tule sen takia kovin usein paistettua mitään. Nyt kuitenkin sain tarmonpuuskan ja päätin tehdä lähestyvän joulun kunniaksi tuollaisia joulutorttujen konseptiin pohjaavia kökköjä, joihin laitoin luumumarmeladin lisäksi ylivuotista jauheesta tehtyä vaniljakreemiä. Vähän niin kuin ruotsalaisissa viinereissä: vaniljakreemiä ja luumua.

Ennen kuin mennään varsinaiseen arvosteluun, niin haluan nostaa pari asiaa esille. Ensimmäisenä haluan painottaa, että näitä ei saa missään olosuhteissa kutsua tuunatuiksi joulutortuiksi. Tuunaamisesta puhuminen ruoan yhteydessä on todella naurettavaa. Minä käytän itse näppärää termiä "joulutorttujen muotoiset ja niiden konseptiin pohjaavat vaniljaluumumarmeladileivonnaiset, joita ei kuitenkaan voi rinnastaa suoraan joulutorttuihin, joihin vaniljakreemi ei perinteisesti kuulu". Olen valmis neuvottelemaan tuosta nimestä.

Toinen asia on joulutorttujen muotoiluun ja marmeladin paikkaan liittyvä alati jatkuva debatti. Joulun alla ei kulu päivääkään, ettei jossain kahvipöydässä kinasteltaisi vaivaannuttavasti marmeladin sijainnista taikinan irtonurkkin solmukohtaan nähden. Tai jossain iltapäivälehdessä järjestettäisi typerää gallupia, johon sitten voi käydä kommentoimassa "Pääasia, että maistuu hyvältä ;)" Ihanko tosi? Kiusallani tein molemmilla tavoilla, ja yhdessä tortussa sakaroiden kiertosuuntakin on eri suuntaan.

Pellillinen. Uskokaa pois: en ole ammatiltani kondiittori.

Sitten itse arvio. Joulutortun muotoinen ja niiden konseptiin pohjaava vaniljaluumumarmeladileivonnainen, jota ei kuitenkaan voi rinnastaa suoraan joulutorttuihin, joihin vaniljakreemi ei perinteisesti kuulu, oli aika perusvarma suoritus. Hyvin joulutorttumainen, sillä vanilja ei oikein päässyt lyömään voimakkaan luumumarmeladin yli. Krediitit annan siitä, että paistoaika oli juuri kohdallaan, ja taikina marmeladin alla oli just sopivan lötköä ja reunoilta rapeaa. Mutta ensi kerralla pitää laittaa luumumarmeladia kitsaammin ja törsästellä vaniljakreemin kanssa. Kahvina join jotain tummapaahtoista tarjouskahvia, johon laitoin joukkoon chilisuklaaporoja. Se oli kyllä hirmu hyvää, mutta nyt on päässyt jo vähän kylmenemään tuossa kupissa.

Arvosanaksi tämä setti saa nyt 4/5 tähteä, mutta ilman erinomaisen onnistunutta kahvia tähdet olisivat jääneet kolmeen. Mutta uskon, että myös tortut voivat päästä rehelliseen neloseen, jos vanilja saadaan nousemaan reilummin esiin.

Arvioitu setti.

Rasvainen ja rapea

Pullakahvit sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta ehkäpä omimmillaan ne ovat tien päällä. Monesti matkalla ei oikein kehtaa pysähtyä syömään kutkulleen, mutta jotain nopeaa ja piristävää energiaa olisi kiva saada jaloittelun ja selän voivottelun oheen. Energiaa saa pullasta, ja kahvi piristää, tadaa!

Matkustaessani taannoin Etelä-Suomeen kimppakyydillä huomasin ilokseni, että en ollut ainoa pullakahvitteluun taipuvainen sielu, vaan autoon oli pakkautunut koko lauma vehnäsen ystäviä. Näin ollen pakollisen tauon suhteen ei edetty helpoimman ketjupaikan kautta, vaan kartoitimme Mikkelin lähiseudun ison tien varressa sijaitsevan kahvilaverkoston varsin huolellisesti. Lopulta päädyimme Haapasen kotileipomoon, joka sijaitsee ihan viitostien varressa.

Paikka oli täydellinen. Jos vadelmatäytteistä lehtitaikinataskua luonnehditaan rehellisesti rasvaiseksi ja rapeaksi, santsikuppi tarjottaan myöhäisen ajankohdan vuoksi ilmaiseksi, ja "ylipäiväiset" täyskokoiset ruislimput myydään täysin polkuhintaan, niin pahaa sanaa on vaikea löytää. Muutamalla kolikolla sain ensiluokkaisen kahvileivän, puolitoista kuppia hyvää suodatinkahvia ja ruisleivät viemisiksi Helsingin herroille Martinien kyytipojaksi. Viisi tähteä.

Aika ja paikka: 30.10.2015 Haapasen Kotileipomo

Pullakahvit: Vadelmatasku ja puolitoista kuppia kahvia maidolla

Arvio: 5/5

Viiden tähden pullakahvit

Ensimmäinen pullakahvi-arvio laittaa kovat pohjat tuleville merkinnöille, mutta mikä olisikaan hienompi tapa aloittaa blogi kuin kertoa täysien pisteiden pullakahveista. Aikaa tästä nautinnosta on kulunut jo tovi, mutta aika ajoin hetki palaa muistoihin.

Aika ja paikka: 30.8.2013 Kuusamon Prisman parkkipaikka

Pullakahvit: dallaspulla ja take away -kahvi (mustana)

Tarjoilualusta: Toyota Corollan katto

Arvio: 5/5

Perustelut: Klassikkoyhdistelmä, joka ei petä koskaan. Erityisen maittavan tästä pullakahvihetkestä teki sen, että sitä edelsi viisi päivää vaelluksella ja yleensä parin viimeisen päivän aikana alkaa sivistyksen herkut palailla mieleen. Kun dallaspullaa oli herutellut mielessään tovin jos toisenkin painava rinkka selässään, niin ensi puraisu oli odotettu ja mieletön. Hieman rapea ulkokuori ja puraisu puraisulta pehmenevä pulla suli suuhun. Pieni hörppy kahvia sopivaan kohtaan teki hetkestä täydellisen. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa täydet viisi tähteä.

Miksi?

Pullakahvittelu on hieno asia ja olkoon tämä blogi niille kunnianosoitus.

Blogiin kootaan arvioita pullakahveista ja mukaan käyvät työpaikan iltapäiväkahvit, sukulaisissa tarjoillut herkut, huoltoaseman kärpästen pilalle tallomat munkit, junassa vasemmalla munuaisella lunastetut yksittäispakatut nisut jne.

Säännöt:

• Pullaksi kelpuutetaan makeat kököt.
• Kahvin voi korvata teellä painavilla syillä.
• Kokonaisuudelle annetaan tähdet asteikolla 0-5. Kokonaisuuteen voi kuulua myös tilanne, paikka, seura yms. Minimivaatimus on lämmin juoma ja makea kökkö.
• Arvioon pitää kuulua kuva.
• Suosituksia ja erityisesti pullakahveja otetaan mielellään vastaan!
• Vierailevia kirjoittajia saattaa olla välillä.
• Säännöt joustavat mielivaltaisesti.

Miksi kukaan haluaisi lukea tätä? Jaa-a.