Korvapuustia, kuiski pieni ääni leudossa kesätuulessa. Ja niin suuntasin kohti kylämäen kahvilaa. Vesi herahteli kielelläni, kahvin tuoksu saavutti minut jo kahvilan ovella.
Pahaa aavistamattomana otin tarjottimelle puustin ja kahvin. Maksaessani myyjä kuitenkin virkkoi: ”Tämä on sitten sitruunakorvapuusti.” Ei jukopliut! jokainen soluni karjahti. Onneksi olin sivistyksen ihmisenä ottanut pihdeillä korvapuustin telineestä, joten pystyin vielä vaihtamaan tuon sitruunavitsauksen normaaliin, aitoon ja alkuperäiseen korvapuustiin kaneleineen ja voitahnoineen. Katastrofilta vältyttiin juuri ja juuri.
Toisin kävi kesällä 2015 Jyväskylässä. Silloin söin korvapuustin, jossa voitahna oli korvattu mansikkahillolla. Vastenmielistä. Täysin barbaarista. Mansikkahillo letun kanssa, voi korvapuustin kanssa. Eihän meloonille sovi appelsiinin hattu, kuten joku viisas joskus sanoi.
Vieraskirjoittaja Julia on kahvitellut tämän kesän antaumukselliseti ympäri Suomea.
 |
| Pelastus. |
Teksti ja kuva: Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti