tiistai 5. joulukuuta 2017

Väitöskahvit viimeisen päälle!, feat Maija

Toivottakaa tervetulleeksi uusi vieraileva bloggaajatähtemme Maija!

Työyhteisöömme on jostain syystä kasautunut henkilöitä, jotka eivät juurikaan välitä kahvileivästä eikä osa heistä juo edes kahviakaan. Eipä siinä, mainiota porukkaa toki muilta osin. Käytävällemme perustettu uutukainen kahvihuone toki antaisi erilaisiin kahvitteluihin hienot puitteet, mutta yksinään en ole viitsinyt pullakahville siellä juuri ruveta. Mainittakoon kuitenkin, että kahvia on melko usein valmiiksi keitettynä, mutta se tarjoillaan lisukkeitta, brutal, toisinaan ainoastaan viileästi hymyillen.

Koittipa kuitenkin yksikössämme marraskuun lopussa sellainen juhlapäivä, että kahvivastaavamme, nimimerkki TK, jota leikkisästi silloin tällöin kutsuimme mokkamaisteriksi, väitteli. Ja tarjosi väitöskahvit. Siinä kyllä kuitattiin kerralla useamman vuoden päiväkahvileivät, kakulla oli nimittäin näköä ja kokoa. Vaikka marraskuu oli edennyt jo loppusuoralle, niin perinteinen mansikkakermakakku maistui kyllä keskellä kaamoksen pimeyttä. Koostumus oli sopivan kostea ja mansikoitten suutuntuma (oletetusta) pakastamisesta huolimatta säilynyt yllättävän hyvänä. Erittäin hyvä, sopivan makea kokonaisuus. Kahvi oli perusunicafelaatua, mutta porsliinikupista nautittuna ja väitösjännityksen jälkeisessä vapautuneessa tilassa sekin oli oikein suunmukaista. Enpä muista vähään aikaan juoneeni frakkipukuisen miehen tarjoamaa kahvia töissä. Annan kokonaisuudesta 5/5 tähteä.

Kakun leikkaaminen oli yllättävän hankalaa. Palan asemointi lautaselle ja annoksen valokuvauksellisuus ei ehkä ihan yllä arvoiselleen tasolle. Kuvasin kustoksen tohtorihatun kokonaisuutta komistamaan.