Olen muutamaankin otteeseen kuullut paljon hyvää nuotiolla paistettavista
tikkupullista, mutta en ollut näitä koskaan päässyt maistamaan. Aukko pullasivistyksessä tuli kuitenkin paikattua uudenvuodenaattona nuotion äärellä.
Tikkupullataikinaan tulee maitoa, jonka minä lupasin toimittaa pääkallopaikalle. Maito jäi jääkaappiin noin 70 kilometrin päähän nuotiosta. Näppärä leipuri K korvasi maidon kauramaidolla, jonka oli varannut omiin mystisiin kokkailuihinsa.
Tikkupullia tulee paistaa noin 20 minuuttia riittävän etäällä liekeistä, ettei taikina pala. Minä liekitin kauramaitopohjaista taikinaa liian lyhyen aikaa tuulisessa säässä.
Juon yleensä kahvini maidolla, ja nyt sitä maitoa ei ollut.
Tunaroinneistani johtuen kokonaisarvio jää nyt kahteen tähteen. Kauramaito toimii kyllä pullataikinassa, mutta ainakaan minä en saanut pullaan mukavaa ruskeaa sävyä. Suutuntumakaan ei ollut ihan nappiin, koska tunaroin paistossa. Kardemumma antoi pullamaista makua harmaaseen pötkylääni, mutta sekään ei pelastanut tätä. Eikä se, että kahviin ei ollut maitotilkkaa, vaikka toki notskikahvit menevät myös mustana. Tämä kämmi menee nyt ihan minun piikkiin, eikä tikkupullassa ole varmasti mitään vikaa tuotteena.
Oikein herahtaa vesi kielelle palaneen piparjuuren oloista patukkaa katsellessa.
PS. Pistimme muutaman noita taikinapötköjä myös grilliritilän päällä kypsentymään tiukan hiilloksen päälle varsinaisen arviointikierroksenn jälkeen, ja niillä pötköillä ja maitokahvilla olisi päässyt helposti kolmeen tähteen. Veikkaan, että fasiliteettien salliessa en seuraavalla kerralla rupea taikinaa edes käärimään tikun nokkaan, vaan lipastan halsterin.
