Ulkoilmakahvit Vuorivaarassa

Tänä vuonna tulee näköjään ulkoiltua solkenaan, kun kävin jo toisen kerran Vuorivaaran kiipeilykallion juurella kahvittelemassa (kts. arvio 2.5.2016). Meininki oli tuttua kiipeilyihmisten itsepetosta, jossa keskitytään tyhjiin puheisiin ja eväisiin. Näön vuoksi käytiin vähän roikkumassa narussa valjaiden kanssa, että jää edes vähän hiertymiä kehumista varten.

Kiipeilijäseurueemme leidit M&M kantoivat tällä kertaa mukanaan edellispäivien bakkanaaleistaan jäänyttä suklaakakkua. Bileiden teema jäi vähän epäselväksi, mutta kuvassakin näkyvistä koristeista päätellen siellä on juhlistettu ainakin vaakaraita- ja salmiakkikuvion monimuotoista käyttöä taiteessa. Kakku ei ollut tällä kertaa kenenkään kiipeilijän käsialaa, vaan kiitokset rääppiäistarjoiltavasta kuuluu leidi-R:lle.

Setti.

Kakku oli tarkemmin ilmaistuna tiramisukakku ilman viinaa, ja pienenä vilppinä bloggaajalle paljastettiin jälkikäteen gluteenittomuus. Palanpainikkeeksi laitoin kuksallisen verran Nescafe Gold -pikakahvia mustana, sillä maitoa ei lähteytynyt nyt mukaan. Lisäksi leidit kantoivat mukanaan ihastuttavan koristesarjan, joiden ansiosta tarjoilu sai lähes alttarimaisen esillepanon.

Kakku oli todella hyvää. Gluteenittomuusvilppi ei vaikuttanut makuun millään lailla, ja yön yli levänneen kakun maut olivat tasaantuneet mahtavalla tavalla. Lisäksi torttu oli sopivalla tavalla makea, mutta se ei lyönyt överisti läpi aiheuttaen valtavaa koomaa vaan pienen hallitun stand by -tilan väsyneimmille. Nescafen pikakahvi on todella maukas ja helppo retkikahvi, ja aurinkokin sattui paistamaan, niin taas joutuu pistämään täydet viisi tähteä. Kiitos M&M&R!

Tosin myöhemmin satoi sitten vettä, niin kuin tuli sanottua monen monta kertaa.

50 sentin munkkikahvit

Kun ihminen matkustaa kohti Lappia, viimeistään Vuokatin kohdalla luonto ja sen äänet muuttuvat. Aivan kuin pohjoinen tuuli kuiskaisi legendaa munkkikahveista. Puolangan kohdalla puron solinasta voi erottaa vaimeaa kuiskausta edullisista hinnoista, ja viimeistään Rovaniemellä myös ihmiset kertovat tarinaa pohjoisen munkkikahvihinnoittelusta. Tämän myytin testaaminen oli välttämätöntä sisällyttää visiittiini Lappiin, siinä määrin väkevää viestiä luonto lähetti harhaiselle.

Oli siis käyntiä Lapissa päin, ja paluumatkalla oli syytä pysähtyä Sannan putiikkiin todella monen ihmisen mainostamille puolen euron munkkikahveille. Siis jukopliuta, eurolla saisi kahdet munkkikahvit! Muutaman sata kilometriä se teki lenkkiä, mutta viidenkymmenen sentin munkkikahvit on kuitenkin viidenkymmenen sentin munkkikahvit.

Kahvi oli ihan jees, ja munkki oli kanssa ihan jees, mutta tuolla hinnalla kombo ansaitsee helposti viisi tähteä. Vastapuolella tietä oli muuten euron viinerikahvit. Jos joku on törsännyt ja käynyt ne vetämässä, niin laittakaa ihmeellä raporttia.

Valokuvaamisen oppitunti 1: Muista pitää huoli, että kuvaajan varjo on kuvassa kunnolla, jos kerran!

Näkökulma: Korvapuusteja lähdetty sorkkimaan. Feat. Julia

Vaarallinen trendi on rantautunut nyt myös Suomen Turkuun. Olin käymässä Kuralan kylämäessä heinäkuun viimeisellä viikolla. Ilmassa oli hellettä, kukot kiekuivat ja maalaismaisema täytti pakahtuneen syömeni.

Korvapuustia, kuiski pieni ääni leudossa kesätuulessa. Ja niin suuntasin kohti kylämäen kahvilaa. Vesi herahteli kielelläni, kahvin tuoksu saavutti minut jo kahvilan ovella.

Pahaa aavistamattomana otin tarjottimelle puustin ja kahvin. Maksaessani myyjä kuitenkin virkkoi: ”Tämä on sitten sitruunakorvapuusti.” Ei jukopliut! jokainen soluni karjahti. Onneksi olin sivistyksen ihmisenä ottanut pihdeillä korvapuustin telineestä, joten pystyin vielä vaihtamaan tuon sitruunavitsauksen normaaliin, aitoon ja alkuperäiseen korvapuustiin kaneleineen ja voitahnoineen. Katastrofilta vältyttiin juuri ja juuri.

Toisin kävi kesällä 2015 Jyväskylässä. Silloin söin korvapuustin, jossa voitahna oli korvattu mansikkahillolla. Vastenmielistä. Täysin barbaarista. Mansikkahillo letun kanssa, voi korvapuustin kanssa. Eihän meloonille sovi appelsiinin hattu, kuten joku viisas joskus sanoi.

Vieraskirjoittaja Julia on kahvitellut tämän kesän antaumukselliseti ympäri Suomea.

Pelastus.

Teksti ja kuva: Julia