Jotenkin olen onnistunut välttelemään Omar-munkkeja, vaikka tuotehan lanseerattiin jo viime keväänä. Ei ole ollut tarkoitus, mutta jotenkin ne ovat vain jääneet välistä. Nyt tuli kuitenkin oikaistua tämä epäkohta, kun pääsin välipäivänä kokeilemaan berliininmunkin ruskeaa kumppania ulkoilun jälkimainingeissa.
 |
| Kyllä tuo melko varmasti on Omar-munkki. Mitä sanoo raati? |
Pärnävaara on Joensuun lähiseutujen parhaita hiihtomestoja, ehkä. Ei tule itse juuri sivakoitua, mutta nyt tuli huristeltua sinne ihan kävelyajatuksella, kun kadut olivat peilijäällä, ja teki mieli myös nähdä vähän luontoa. Pärnävaara on siitä erikoinen paikka, että kaksi maailman hankalinta ihmisjoukkoa, murtomaahiihtäjät ja koiraihmiset, mahtuvat toimimaan siellä ainakin näennäisessä sovussa, vaikka äkkinäinen luulisi tilanteen olevan vähintään räjähdysherkkä. Tavan kulkijalle tästä on se etu, että siellä on tarjolla ainakin ajoittain kivoja kävelypolkuja ympäri vuoden, mutta pääosin hiihtäjille suunnatusta infrasta hyötyy jokainen. Eli sieltä saa kahvia.
Kahvi oli luultavasti Juhla Mokkaa tai Presidenttiä ja vain hetken seissyttä, joten Omar-munkille oli oikein hyvä pari herkkuhetkeen. Ja miten tuore voi munkki olla? Todella tuore, tästä erikoismaininta kivalle kahviolle! Itse en ole koskaan suuremmin ollut Omareiden perään, vaikka toki ne ihan kelpo makeisia ovatkin, mutta tämä munkki oli tosi hyvä. Hienosti toimi vaaleanruskea kuorrute rasvaisen munkin päällä, ja se mössö sisällä oli myös todella hyvää. Makeahan tuo mötkylä on, mutta ei kai kukaan nyt muuta odotakaan. 4/5.
Ps. Kuulin vähän huhuja, että Fazerin Omar-munkit ja Berliininmunkit ovat eripainoisia. Onko jollain parempaa tietoa, että tekeekö hillo tai kuorrute noin ison eron, vai olisikohan niissä myös eri taikina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti