Aamupala kanelikierteellä

"Kaikki alkoi ihan viattomasti riisipuuron maustamisella jouluna 1997. Perhe ei selvästi huomannut mitään, mutta tuosta alkoi vuosia kestänyt addiktio. Viihdekäyttövaiheessa riisipuuro porisi kotona hieman aiempaa useammin, ja kahvileiväksi valikoitui aina korvapuusti dallaspullan sijaan. Pikkuhiljaa sietokyky kasvoi, ja esimerkiksi omenapiirakkaa ei meinannut enää nähdä paksun maustekerroksen alta, ja kylkeen piti ottaa vielä muutama ässäkeksi piiskaamaan vaikutusta. Lopulta päivät kului etsiessä Kotikokin sivulta reseptejä, ja addiktille kävi niin alkupalat, pääruoat kuin jälkkäritkin. Olin syvällä."

Ohessa on pieni näyte suunnittelemastani addiktin elämästä kertovasta kirjasta "Kanelikierre". Toisenlaista kanelikierrettä tuli kokeiltua eilisaamuna, kun päädyin työkomennuksella syömään aamupalaa Ciao! Caffe -kahvioon Helsingin Ruoholahdessa. Energiavajauksesta kärsivä aamunälkäinen otti alkupaloiksi croissantin kahvilla ja omenamehulla, ja nälän vielä vaivatessa matkalainen jatkoi herkutteluun kanelikierteellä.

Kyseinen tuote oli aika tuhti, ja en suosittele moista epäterveyspommia kenellekään jokapäiväiseksi leiväksi. Maultaan pulla oli todella onnistunut, ja siinä oli poikkeuksellisen paljon herkullista möhnää, joka tuo kaikkiin korvapuustiperheeseen kuuluville tuotteille paljon kaivattua mehukkuutta. Kuvun alla säilytetty rulla oli myös säilynyt pehmeänä, joten eipä tuossa juuri valitettavaa ollut. Kahvi oli ihan maukasta perusfiltteritavaraa, mutta nyt tuohon kohtaan olisin ehkä kaivannut tummapaahtoisempaa aistikkaampaa tavaraa. Eli nyt ollaan ihan viitosen nurkilla, mutta tähdet jäävät kuitenkin juuri ja juuri neljään. Lämpöisempi pulla tai pikkaisen aistikkaampi mokka olisi tuonut vielä yhden tähden lisää. Yhtä kaikki, nämä pullakahvit tekivät aamupäivästäni paremman.

Vastapuolen kuppi ei ollut minun vaan edellisen asiakkaan. Kuvassa herkku näyttää aavistuksen isommalta, miltä se vaikutti reaalimaailmassa.