Kotipolttoista

En ole mikään kovin aktiivinen jauhopeukalo. Kaupat ovat pullollaan todella asiallisia pullia, torttuja ja viinereitä, ja jotenkin itse ei tule sen takia kovin usein paistettua mitään. Nyt kuitenkin sain tarmonpuuskan ja päätin tehdä lähestyvän joulun kunniaksi tuollaisia joulutorttujen konseptiin pohjaavia kökköjä, joihin laitoin luumumarmeladin lisäksi ylivuotista jauheesta tehtyä vaniljakreemiä. Vähän niin kuin ruotsalaisissa viinereissä: vaniljakreemiä ja luumua.

Ennen kuin mennään varsinaiseen arvosteluun, niin haluan nostaa pari asiaa esille. Ensimmäisenä haluan painottaa, että näitä ei saa missään olosuhteissa kutsua tuunatuiksi joulutortuiksi. Tuunaamisesta puhuminen ruoan yhteydessä on todella naurettavaa. Minä käytän itse näppärää termiä "joulutorttujen muotoiset ja niiden konseptiin pohjaavat vaniljaluumumarmeladileivonnaiset, joita ei kuitenkaan voi rinnastaa suoraan joulutorttuihin, joihin vaniljakreemi ei perinteisesti kuulu". Olen valmis neuvottelemaan tuosta nimestä.

Toinen asia on joulutorttujen muotoiluun ja marmeladin paikkaan liittyvä alati jatkuva debatti. Joulun alla ei kulu päivääkään, ettei jossain kahvipöydässä kinasteltaisi vaivaannuttavasti marmeladin sijainnista taikinan irtonurkkin solmukohtaan nähden. Tai jossain iltapäivälehdessä järjestettäisi typerää gallupia, johon sitten voi käydä kommentoimassa "Pääasia, että maistuu hyvältä ;)" Ihanko tosi? Kiusallani tein molemmilla tavoilla, ja yhdessä tortussa sakaroiden kiertosuuntakin on eri suuntaan.

Pellillinen. Uskokaa pois: en ole ammatiltani kondiittori.

Sitten itse arvio. Joulutortun muotoinen ja niiden konseptiin pohjaava vaniljaluumumarmeladileivonnainen, jota ei kuitenkaan voi rinnastaa suoraan joulutorttuihin, joihin vaniljakreemi ei perinteisesti kuulu, oli aika perusvarma suoritus. Hyvin joulutorttumainen, sillä vanilja ei oikein päässyt lyömään voimakkaan luumumarmeladin yli. Krediitit annan siitä, että paistoaika oli juuri kohdallaan, ja taikina marmeladin alla oli just sopivan lötköä ja reunoilta rapeaa. Mutta ensi kerralla pitää laittaa luumumarmeladia kitsaammin ja törsästellä vaniljakreemin kanssa. Kahvina join jotain tummapaahtoista tarjouskahvia, johon laitoin joukkoon chilisuklaaporoja. Se oli kyllä hirmu hyvää, mutta nyt on päässyt jo vähän kylmenemään tuossa kupissa.

Arvosanaksi tämä setti saa nyt 4/5 tähteä, mutta ilman erinomaisen onnistunutta kahvia tähdet olisivat jääneet kolmeen. Mutta uskon, että myös tortut voivat päästä rehelliseen neloseen, jos vanilja saadaan nousemaan reilummin esiin.

Arvioitu setti.