Saksassa on hauska tapa, että pieniä leipomoita ja kahviloita löytyy joka paikasta. Lähes joka ruokakaupan aulassa on leveät rivistöt vehnästä ja mahdollisuus saada kahvia. Myös kirjakaupat ja jopa puutarhakaupat tarjoavat tätä palvelua, ja tällä varjolla minutkin saa helposti ihmettelemään yrttejä ja erilaisia multia viherpeukaloiden kokoontumisajoihin, vaikka yleensä minua kiinnostaa noissa mestoissa lähinnä grillit, lepotuolit ja kirveet.
Tällä kertaa tuli koeponnistettua kahvio jossain Hampurin lähiseutujen isoimmista puutarhakaupoista, mutta ei tullut laitettua sen nimeä ylös; olisikohan ollut se punainen brändi? Komea oli, ja Weberin edustus löytyi grilleistä. Toisessa kerroksessa löytyi varsin viihdyttävä ja iso kahvio, jossa sai samalla koeponnistaa puutarhajakkaroita, sillä sisustus oli näiden varassa. Asiallista.
Purtavaksi valikoitui tuhti pala paksua mansikkapiirakkaa ja tätä huuhtelemaan kuppi perusmokkaa reilulla maidolla. Piiraspala näytti lasin läpi paljon pienemmältä, joten luultavasti lasi taittoi valoa siten, että asiakas luulee saavansa vähemmän, mistä maksaa. Omintakeinen markkinointistrategia.
 |
| Tuolla porskutti pitkälle iltaan. |
Monesti tuollaiset liivatteella tehdyt mansikkakuorrutukset ovat, jos nyt ei luotaantyöntäviä niin vähän mansikoiden tuhlausta, koska suutuntuma muuttuu ikäväksi. Tällä kerralla mansikat olivat kuitenkin siellä edelleen mansikkamaisia ja pehmeän makeita, joten tuo päällyste voitti minut nyt puolelleen. Kokoa slaissilla oli siinä määrin, että pientä kyllääntymistä ei voinut tällä kertaa välttää, mutta pystyipähän tuon voimilla jonkun aikaa haastattaman nälkäistä. Kahvi oli hyvää saksalaista perustavaraa. 4/5.
Tulisikohan Suomessakin enemmän pullakahviteltua, jos olisi joka paikassa tarjolla tällaista? Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti