Synttäri- ja nimityskahveja - Yhtä juhlaa ja närästystä!

Nyt nimittäin riitti kahvileipää yhdelle viikolle. Nuorna miehenähän sitä kärsi vetää vehnästä ilman loppua, mutta nykyisellään viikon aikana järkevä raja oikeissa kahvileivissä (keksejä ei lasketa) kulkenee jossain kolme ja neljän välillä, ja harvoin tuollaisetkaan lukemat toteutuvat. Nyt tuli kuitenkin vedettyä viikon sisällä ilmeisesti keskimäärin yhden pullakahvit päivää kohden, ja parhaimmillaan kaksia pullakahveja erotti vain 20 minuuttia ja muutama sata metriä.

Tiistain ensimmäiset pullakahvit tuli juotua kollegan kanssa, joka halusi muistaa minua syntymäpäivänäni. Ensin kieltäydyin, mutta sitten kuitenkin päädyin kokeilemaan Amican uutta pikkupullaa. Jäi valitettaasti kuva ottamatta, mutta ihan hyvää se oli. Tosin aiempi sopimustuote voisilmäpulla oli täysin ylittämätön, joten tuo kombo saa nyt 3/5.

Heti perään oli aika toisten pullakahvien, jotka myös jätin kuvaamatta. Tarjolla oli kuitenkin itse ostamaani syntymäpäivänisua vaniljakierteellä hankittuna Joensuun kenties perinteikkäämmästä leipomokahviosta Pullapuodista. Asiallisen mittainen ja kohtuuhintainen pötkylä (6½ €) löi kahviporukan ällikällä suvereenilla suutuntumallaan ja maullaan. Lisäksi muistamalla työntekijävelvoitteen syntymäpäiväherkkujen tuonnissa vältyin vuoden työpaikkakiusaamiselta, joten kyllä tuolle setille pitää antaa 4/5. Jos jotain pitäisi muuttaa, niin muistaisin tuoda jotain myös ruokavammaisille, mutta Pullapuoti ei tätä mahdollistanut.

Seuraavat pullakahvithan yllättivät heti perään pari päivää myöhemmin Maisteri Ikosen ilahdutettua työväkeä vanhentumalla ja toppaamalla allekirjoittaneen pitkon tuomalla kaksi erilaista superkiekkoa tarjolle samaisesta Pullapuodista. Nolosti Ikosen syntymäpäivä oli jäänyt työporukalta unholaan ennakkoon, mikä olisi tuonut aamulliseen ja iltapäivälliseen vaniljaiseen ja hilloiseen makukimaraan pienen katkeran vivahteen, ellei kahvileipä olisi ollut sanalla sanoen täydellinen. Muistaakseni Kaisu puhui tästä aikanaan "kauneimpana näkemänään pulla-asiana", ja eipä tuossa ole paljon seliteltävää. 5/5. Kiitos MI ja hyvää syntymäpäivää kaikkien meidän puolesta! Lahja-asiakin muuten hoidettiin, älkää huoliko lukijat.

Aamukahvilla punaisella hillolla.

Iltapäivällä keltaisehkolla hillolla.

Välissä tuli sitten syötyä jotain pitkoa opettajien kanssa, ja sekin oli hyvää, mutta nyt ei ole vaadittavia detaljeja arvion kirjoittamiseen. Kanelipitko olisiko ollut, perushyvä. Sopi tilanteeseen. Onneksi Mikon synttärit osui viikonlopulle, kun muuten olisi vielä nekin tarjoilut pitänyt tässä arvioida.

Tänä aamuna sitten vertailtin työkamujen kanssa viikonlopun tekemisiä (ei ole muuten järin vakuuttavaa ryhmää nuo työkaverit keskimäärin), niin eikö tullut vielä yksi tarjous kakkukahveille uunituoreen dosentuurin kunniaksi. No totta hitossa lähdetään kakkukahville ja santsataankin vielä, vaikka periaatteessa täytekakut eivät ole edes minun suosikkeja. Tänään kinuskikakku ja sen ylitsepursuava makeus iski kuitenkin päänsärystä kärsineen ja pitkää työpäivää ennakkoon murehtivan bloggaajan tikapuuhermostoon melkoisen tarkasti, joten kyllä on dosentti nimityksensä ansainnut. Jotenkin kuitenkin tätä automaattisesti vertaa noihin aiempien kuvien kiekkoihin, ja minä vain olen enempi vaniljakreemipohjaisen täytteen kun semiperinteisen täytekakun perään, niin tähdet jäävät neljään, vaikka ei täytekakku varmaan tuosta parane. Dosentille 5/5!

Olihan tuohon vielä värin puolesta mätsättyjä kukkiakin mukana, mutta eivät ehtineet kuvaan valitettavasti.