Sen verran tuli heittäydyttyä, että pyyhkäisin viimeiset kilometrit lähempänä itäistä rajaa kohti Vaalimaata perinteisen Taavetin kohdalta Haminaan -reitin kautta. Onnekkaana sattumana kahvihammasta rupesi kolottamaan tiellä 387, ja Ylämaan kohdalla sattui aiemminkin minulle suositeltu Ravintola Korupirtti.
Ravintola Korupirtti henkii vanhaa teboilmaista henkeä hirsiseinillä ja maltillisella sisävalaistuksella. Myös ruokatarjonta lihapiirakkoineen ja lehtipihveineen vei minut ajatuksissani pre-latte-aikoihin. Asiakaskunta koostui lähinnä paikallisista miä-kieltä puhuvista lounastaukoa viettävistä tai kaltaisistani uteliaista ohikulkijoista. Ihan älyttömän kiva fiilis jotenkin tuossa mestassa!
Kun nyt olin päässyt ajatuksissani jo noin kauas, niin päädyin myös ottamaan kahvileiväksi perinteisistä perinteisimmän, munkkirinkilän. Pihteihin osui varsin pullakka yksilö riittävän haromisen jälkeen, ja kyytipojaksi otin Juhla Mokkaa siitä pyöreänmallisesta kahvipannusta, jonka alle voisi kuvitella 50-pennisen lämpölevyllä.
Suorin imailemaan herkkuni terassille, ja sotkin oven kanssa säätäessäni koko tarjottimen kahvilla, mutta jäi sitä tilkka kuppiinkin. Munkki oli rasvainen ja makea, kahvi oli todella hyvää ja tuoretta, ja aurinko paistoi. 5/5. Upea matka.
Sen verran vielä pitää mehustella tätä elämystä, että ulkona oli täysi pöydällinen työmiehiä syömässä ja tupakoimassa ja kahvittelemassa. Kaikkien kliseiden mukaisesti seurueen olisi pitänyt jutella kaljoittelusta ja sähkösaunan ankeudesta ja kinastella huskin ja jontikan parhaudesta. No sittenpä ei; isännät juttelivat todella asiantuntevasti EU-maiden eroista yritystoiminnan tukemisesta, esimerkkinä Italian pk-yritysten lukumäärät. Voi morjens, että otti hipin ennakkoluulot kyytiä. Kiitos Ravintola Korupirtti, tämä oli ehkäpä vuoden paras kahvitauko.
 |
| Hirmu onnistunut kompositio tässä kuvassa. Voin antaa kuvausvinkkejä halukkaille. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti