Kun juna lähtee Joensuusta kohti Helsinkiä aamukuuden maita, ja matkustaja painelee sinne ilman aamukahvia, niin viimeistään Kiteen kohdalla pullakahvihammasta kolottaa. Tiukasti. Tällä kertaa sinnittelin Kesälahden asemalle asti sillä ajatuksella, että junassahan voi jatkaa kesken jääneitä unia, mutta eihän sellainen nyt onnistu, jos ajatus pullakahveista on vallannut mieleen.
VR:n tarjoiluista kuulee monenmoista laatuun ja hintoihin liittyvää legendaa, ja varmaan osalla näistä onkin vinha historiallinen perä. Omalle kohdalleni ei ole osunut mitään isompia floppeja, mutta yleensä tuleekin junassa mussutettua omia eväitä ja ostettua ravintolavaunusta korkeintaan juotavaa. Tällä kertaa fiilis kuitenkin vaati pullaa ja kahvia, niin piti ryhtyä toimeen.
 |
| Tuo paperitasku on yllättävän näppärä pullan kanssa. |
En ihan tarkoin muista, että olisikohan tuo kombo ollut tarjouksessa, vai miten päädyin unenpöpperössä korvapuustiin. Saattaa myös olla, että silmämääräinen arvio sen sisältämästä sokerimäärästä täsmäsi sielun vaateeseen paremmin kuin esimerkiksi munkeissa. Kahvi oli varmaankin Kulta Katriinaa tai Juhla Mokkaa, sillä harvoin tuollaisissa paikoissa revitellään. Hyvää se oli ainakin, kuten oli myös korvapuusti. Korvapuusti oli kohtuullisen tuore, vaikkei enää lämmin ollutkaan, mutta noin niin kuin junapullaksi aivan huikea suoritus. Tästä ei osaa VR:ää moittia: 4/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti