Nimittäin!

Reissun päällä tulee hurviteltua kahvileipien kanssa kotimaan arkea enemmän. On aina mukava maistella paikallisia herkkuja, ja siinä samalla tulee yleensä myös rauhoituttua aloilleen hetkeksi aikaa kesken keinotekoisten kiireiden. Nämä hetket antavat potkua erityisesti silloin, kun ottaa purtavaksi jonkun kökön, jolle löytyy myös ilmeinen kotimainen vastine; tietynlaista A/B-vertailua. Yleensä näissä tilanteissa Suomi loistaa omissa kirjoissani, ja esimerkiksi korvapuusteissa ja viinereissä Pohjolan persjalkaiset ovat todella kova luu.

Tällä kertaa annoin mahdollisuuden paikallisen kauppahallin leipomokahviolle näennäisen lomanaloittajaisjälkiruokapullakahvihetken merkeissä. Herkullisen pääruoan aveciksi otin kupin baristan laittamaa mokkaa kremalla, jota jatkoin tilkalla maitoa sekä mansikkaviinerin. Koko setti oli hinnaltaan alle 7€, joten riistohinnoista ei nyt raaski puhua.

Vaikka pääruoka ei kuulu nyt arvosteltavien tuotteiden joukkoon, niin kuvassakin näkyvä herkullinen lämmin tonnikalavoileipä ansaitsee oman mainintansa, sillä oli todella maukas leipäsektori!

Kahvi oli todella hyvää, ja vaikka suodatinkahvin laskeminen ei kenties haasta kokenutta baristaa, niin tiettyä lesosteluekstraa tulee siitä, että kahvia laskemaan on oma ihminen. Lisäksi kahvikone näytti kromiselta avaruusalukselta. Pitänee joku kerta kopaista cappuccino tuossa. Kahvi oli todella hyvää, ja jälkiruokakahviksi kuppikoko oli sopiva. Ilmeisesti täällä käytetään erilaisia kahvipapuja kuin Suomessa, mutta hyvää on tavara molemmissa maissa, kun vain paikka on oikea.

Sitten se viineri. Voi helkkari, että oli hyvää. Mansikat olivat vereksiä ja maultaan pehmeitä ja makeita. Niiden alla oli maltillinen määrä kermavaahtoa, ja tämän alta paljastui vielä aistikas vaniljakreemi, jota en tilatessani osannut odottaa. Myös lehtevä taikina oli juuri niin kuin pitää, ja kokonaisuutena jokaisella elementillä oli kokonaisuuteen oma tärkeä panoksensa, mutta yksittäisille piirteille ei annettu liikaa vastuuta, vaan tärkeintä oli kokonaisuus eikä yksittäisten pelaajien kova pistesaldo (oliko ensimmäinen urheiluvertaus tässä blogissa?). Ihan meinasi kyynel kirvota silmäkulmaan, kun oli lounashetkellä asiat niin vaaterissa. Siinä herkistellessä barista toi vielä pienen näytepalan toista viineriä kullekin tiskillä notkuvalle asiakkaalle, mikä on totta kai eleenä jotain sellaista, että tuollaista ei jätetä kiitoksetta. 5/5 ja papukaijamerkki!