Tänään jouduin itse lähes-paheksujan asemaan kaupan kassalla, kun yksi täysikasvuinen ja kaksi vielä varttuvaa tarinoivat kuuluvaan ääneen ostoksistaan takanani. Isompi pienistä kysyi, että onko tarkoituksena laittaa pulla kolmeen osaan kaikkien pullaosuuden varmistamiseksi, johon täysikasvuinen vastasi myöntävästi. Kauppa kohahti, kun pienin sanoi: "Mie en halua pullaa."
"Mie en halua pullaa."
Sanat, joita kukaan ei halua kuulla.
Ei kukaan.
Ilmeisesti pieni tajusi kuitenkin heti, että mitä tuli sanottua, kun hän korjaili puheitaan jatkaen: "Tai ehkä ihan vähän". Hieno paikko! Mutta laittaahan tällainen ajattelemaan.
![]() |
Huvituskuvana ensimmäiset vappuviikon munkkikahvit. Erittäin hyvä setti; Heinosen munkit ovat hinta-laatu-suhteeltaan parasta A-ryhmää. |
Ps. Eikö muuten synnykin sellainen dramaattinen Remeksen kirjojen takakansifiilis muutaman sanan kappaleilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti