Pullauutisia

Karjalainen tiesi kertoa, että suomalaiset ostivat viime vuonna kahdeksan kiloa pullaa henkilöä kohden, kilon enemmän kuin edellisvuonna: http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/117582-mika-ihmeen-fitnessbuumi-suomalainen-ostaa-kahdeksan-kiloa-pullaa-vuodessa Hieno uutinen!

En nyt halua vihjata mitään, että se olisi tämän blogin ansiota, mutta jännästi aikajana blogin perustamisen ja pullansyönnin välillä näyttää täsmäävän.

Tällä kertaa vain kuvituskuvaa. Dallaspullakahvit Ravintola Auralta.

Vesikioskin Pullavohveli

Hattu päästä.

Katsokaa nyt tuota.

5/5.

Ulkoilmakahvit Vuorivaarassa

Tänä vuonna tulee näköjään ulkoiltua solkenaan, kun kävin jo toisen kerran Vuorivaaran kiipeilykallion juurella kahvittelemassa (kts. arvio 2.5.2016). Meininki oli tuttua kiipeilyihmisten itsepetosta, jossa keskitytään tyhjiin puheisiin ja eväisiin. Näön vuoksi käytiin vähän roikkumassa narussa valjaiden kanssa, että jää edes vähän hiertymiä kehumista varten.

Kiipeilijäseurueemme leidit M&M kantoivat tällä kertaa mukanaan edellispäivien bakkanaaleistaan jäänyttä suklaakakkua. Bileiden teema jäi vähän epäselväksi, mutta kuvassakin näkyvistä koristeista päätellen siellä on juhlistettu ainakin vaakaraita- ja salmiakkikuvion monimuotoista käyttöä taiteessa. Kakku ei ollut tällä kertaa kenenkään kiipeilijän käsialaa, vaan kiitokset rääppiäistarjoiltavasta kuuluu leidi-R:lle.

Setti.

Kakku oli tarkemmin ilmaistuna tiramisukakku ilman viinaa, ja pienenä vilppinä bloggaajalle paljastettiin jälkikäteen gluteenittomuus. Palanpainikkeeksi laitoin kuksallisen verran Nescafe Gold -pikakahvia mustana, sillä maitoa ei lähteytynyt nyt mukaan. Lisäksi leidit kantoivat mukanaan ihastuttavan koristesarjan, joiden ansiosta tarjoilu sai lähes alttarimaisen esillepanon.

Kakku oli todella hyvää. Gluteenittomuusvilppi ei vaikuttanut makuun millään lailla, ja yön yli levänneen kakun maut olivat tasaantuneet mahtavalla tavalla. Lisäksi torttu oli sopivalla tavalla makea, mutta se ei lyönyt överisti läpi aiheuttaen valtavaa koomaa vaan pienen hallitun stand by -tilan väsyneimmille. Nescafen pikakahvi on todella maukas ja helppo retkikahvi, ja aurinkokin sattui paistamaan, niin taas joutuu pistämään täydet viisi tähteä. Kiitos M&M&R!

Tosin myöhemmin satoi sitten vettä, niin kuin tuli sanottua monen monta kertaa.

50 sentin munkkikahvit

Kun ihminen matkustaa kohti Lappia, viimeistään Vuokatin kohdalla luonto ja sen äänet muuttuvat. Aivan kuin pohjoinen tuuli kuiskaisi legendaa munkkikahveista. Puolangan kohdalla puron solinasta voi erottaa vaimeaa kuiskausta edullisista hinnoista, ja viimeistään Rovaniemellä myös ihmiset kertovat tarinaa pohjoisen munkkikahvihinnoittelusta. Tämän myytin testaaminen oli välttämätöntä sisällyttää visiittiini Lappiin, siinä määrin väkevää viestiä luonto lähetti harhaiselle.

Oli siis käyntiä Lapissa päin, ja paluumatkalla oli syytä pysähtyä Sannan putiikkiin todella monen ihmisen mainostamille puolen euron munkkikahveille. Siis jukopliuta, eurolla saisi kahdet munkkikahvit! Muutaman sata kilometriä se teki lenkkiä, mutta viidenkymmenen sentin munkkikahvit on kuitenkin viidenkymmenen sentin munkkikahvit.

Kahvi oli ihan jees, ja munkki oli kanssa ihan jees, mutta tuolla hinnalla kombo ansaitsee helposti viisi tähteä. Vastapuolella tietä oli muuten euron viinerikahvit. Jos joku on törsännyt ja käynyt ne vetämässä, niin laittakaa ihmeellä raporttia.

Valokuvaamisen oppitunti 1: Muista pitää huoli, että kuvaajan varjo on kuvassa kunnolla, jos kerran!

Näkökulma: Korvapuusteja lähdetty sorkkimaan. Feat. Julia

Vaarallinen trendi on rantautunut nyt myös Suomen Turkuun. Olin käymässä Kuralan kylämäessä heinäkuun viimeisellä viikolla. Ilmassa oli hellettä, kukot kiekuivat ja maalaismaisema täytti pakahtuneen syömeni.

Korvapuustia, kuiski pieni ääni leudossa kesätuulessa. Ja niin suuntasin kohti kylämäen kahvilaa. Vesi herahteli kielelläni, kahvin tuoksu saavutti minut jo kahvilan ovella.

Pahaa aavistamattomana otin tarjottimelle puustin ja kahvin. Maksaessani myyjä kuitenkin virkkoi: ”Tämä on sitten sitruunakorvapuusti.” Ei jukopliut! jokainen soluni karjahti. Onneksi olin sivistyksen ihmisenä ottanut pihdeillä korvapuustin telineestä, joten pystyin vielä vaihtamaan tuon sitruunavitsauksen normaaliin, aitoon ja alkuperäiseen korvapuustiin kaneleineen ja voitahnoineen. Katastrofilta vältyttiin juuri ja juuri.

Toisin kävi kesällä 2015 Jyväskylässä. Silloin söin korvapuustin, jossa voitahna oli korvattu mansikkahillolla. Vastenmielistä. Täysin barbaarista. Mansikkahillo letun kanssa, voi korvapuustin kanssa. Eihän meloonille sovi appelsiinin hattu, kuten joku viisas joskus sanoi.

Vieraskirjoittaja Julia on kahvitellut tämän kesän antaumukselliseti ympäri Suomea.

Pelastus.

Teksti ja kuva: Julia

Jääcappuccinoa ja nökäre piirasta

Ulkomailla tulee silloin tällöin irroteltua. Joskus tulee ostettua joku itselle tuntematon suklaapatukka (esim Nussini) spontaanisti kaupan kassalla tai McDonaldsissa tai Burger Kingissä tulee kokeiltua jotain eksoottista paikallisherkkua ja otettua ranskalaisten kanssa majoneesia. Täyttä sekoilua. Tämä ulkomaan villitys ulottuu jopa kahviasioihin, ja niin vain tuli juotua jääcappuccinoa keskellä päivää, vaikka kahviossa oli tarjolla myös filtterikahvia.

Pienenä yllärinä barista kantoi tarjolle myös ujon nökäreen jotain torttua tai piirakkaa. Kaunis ele ilahdutti ja mahdollisti yhdistelmän arvioimisen, kun vielä johtokunnan kanssa sovimme, että kylmä kahvijuoma kesällä kuuluu hyväksyttävien arvioitavien tuotteiden listalle.

Jääcappuccinon joukkoon otin valkosuklaata, kun se kerran hintaan kuului, ja sitä olikin luukutettu juoman joukkoon siinä määrin tuntuvasti, että pilli meni jatkuvasti tukkoon suklaakastikkeen kokkaroiduttua kylmän kahvin joukossa. Mutta olihan se totta kai ihan älyttömän hyvää ja makeaa. Sokerista ei antanut myöten.

Piiraspala jäi aika pliisuksi, enkä usko, että johtui ainoastaan tarjoiltavan koosta. Sitrushedelmä ei ollut omimmillaan tuossa kontekstissa, ja jotenkin siinä ei juuri ollut makua. Ilmaistarjoiltavat ovat sinällään maukkaita, mutta tuo ei houkuttanut tilaamaan suurempaa slaissia, joten tuntuvahko pettymys se oli. Joten huolimatta todella maukkaasta kahvista, kokonaisarvosana jää nyt kolmeen tähteen. Mikäli tavara olisi tullut pillin läpi helpommin, niin nelonen olisi ollut saavutettavissa, mutta nyt osa suklaasta piti lusikoida tuulensuojaan, kun pillin mitat eivät sen imuttelua mahdollistaneet. Jääcappuccinolle kuitenkin lämpimän kelin todella vahva suositus.

Pilli oli aavistuksen tynkä. Just just sai pohjasta imettyä.

Kolminkertainen seminaaripullakahviarvio

Lahdessa järjestettiin taannoin allekirjoittaneen ja muutaman kollegan läsnäoloa kaipaava työaiheinen kokoontuminen. Jokaiseen päivään kuului reilu kahvitauko, ja positiivisena yllätyksenä joku sponsori oli kaivanut kuvetta niin, että kahvin kylkeen oli laittaa siivu pullapitkoa. Alla on kolme rinnakkaisarviota tutuilta naamoilta.

Risto:

Sana kahvitauko työreissun ohjelmalehdykkäisessä ei kerro paljoa. Se voi tarkoittaa yhtäältä itse maksettavaa automaattikahvia ja ajatusta pullasta tai toisaalta tuoreiden kahvileipien ja posliinikuppien painosta notkuvaa pöytää. Täysin ennustamaton systeemi. Tällä reissulla kahvitauko tarkoitti kahvia posliinikupista ja perinnetietoisen oloista standardipullaa, mikä on ainakin ajatustasolla keskitarjoiltavien yläpuolella, kun halutaan pitää pari sataa ihmistä tyytyväisinä pienellä budjetilla.

Valitettavasti pulla oli pieni pettymys. Joidenkin kammoamat rusinat eivät minua säikäytä, jos muu tuote on priimaa. Nyt näin ei kuitenkaan ollut, vaan pullaa vaivasi mauttomuus, jonka arvelimme olevan seurausta vesipohjaisesta taikinasta ja ilmeisestä sokerin puutteesta. Maussa oli jotain nostalgista, sillä tällaista olisi voitu tarjoilla 90-luvulla kodinkoneliikkeen avajaisissa tai rippijuhlissa, jos talonväki näki aiheelliseksi panikoida vielä pyhäaamuna tarjottavien riittävyydestä. Kahvi oli ihan maukasta tavaraa termospöntöstä, ja kyllä tuo setti järjestäjien tarjoamana meni alas mukisematta. Huolimatta sponsoripullasta lahjomaton bloggari jättää tällä kerralla kokonaisuuden tähdet kahteen. Jos olisi ollut sipaista vähän oivariinia pullan pintaan, niin tarina olisi ihan toinen!

Mikon ja Riston annokset. Maisteri Ikosen annos oli liki identtinen Riston setin kanssa.

Mikko:
Annos: Musta tee ja pullaviipale

Ennen annoksen nauttimista kuuntelin luentoa, jossa kerrottiin vinkkejä ammatillisen osaamattomuuden vähentämiseksi. Luennosta käteen jäänyt tyhjyyden tunne siirtyi vatsan seutuville hieman ennen kahvitaukoa. Kun kuulin, että kahvilla on tarjolla pullaa, fiilikset hyppäs kattoon: pullan makeus, jos mikä, pelastaa tällaisen aamun.

Ja niinhän se tekikin, tosin vain mielikuvissa.

Pullan mauttomuus teki jonkinlaisen ennätyksen. Siitä puuttui makeus ja kardemumman maku lähes täysin. Lisäksi pullapala oli todella ohut, mikä korosti sen mauttomuutta. Pullan rakenne ja ulkonäkö olivat kyllä kohdallaan mutta sen mauttomuutta ne eivät kompensoineet.    

Tee oli kuitenkin hyvää, ja pullaan piilotetut hiilarit piristivät aamua. Kokonaisuus ansaitsee 3/5.  


Maisteri Ikonen:

Työmatkallamme Lahdessa seminaaripäivän ohjelmaan kuului kahvitauko, jolloin istahdimme kollegoitteni kanssa yliopiston kampuskahvilan upottavaan sohvaan nauttimaan tarjoiluista, reflektoimaan aamupäivän kokemuksiamme ja imemään itseemme ympäristön kultivoitunutta tunnelmaa.

Minulla on tapana nähdä yksinkertaisissakin asioissa kauneutta ja hyvyyttä, mutta nyt minun oli poikkeuksellisen vaikeaa löytää näitä piirteitä meille tarjoillusta seminaaripullasta. Pullasiivu ei juurikaan pitänyt sisällään makua tai muita aisteja miellyttävällä tavalla ärsyttäviä ominaisuuksia. Pullasiivu toi kyllä mieleen 90-luvun, minne ilolla muistoissain palaan aina silloin tällöin. Kokonaisuuteen kuulunut peruskahvi maistui ihan hyvältä. Näin ollen annan tälle tarjoilulle tähtiä 2/5.

Aurinkoisin kesäterveisin,
Maisteri Ikonen <3

Teksti: Risto, Mikko, Maisteri Ikonen
Kuva: Risto